Rättipuhkiväsypoikki

Puuh. Onpahan taas ollut treenin täyteinen päivä...Ekaks aamulla telinevoikkaa - tai no, Myllyssä olikin Team Gym kisat, joten suunnistin suoraan TaT:iin. Siellä osa saleista oli typötyhjiä JA auki, joten höntsäilin itsekseni siltakaatoja, puolivoltteja, kärrynpyörämuunnelmia ja arabialaisia. Olis tehnyt mieli koittaa sitä sivuttaista perhosvolttia kovalla, mutta rohkeus ei riittänyt. Next time. Sitten venyttelin eilisiä jumeja auki (onneksi venyttelin, kohta selviää miksi).

Klo 12 alkoivat Aijan tehotreenit hyvin aijamaiseen tapaan: hirveä tempo alusta lähtien ja hiki virtasi kahden minuutin tekemisen jälkeen kuin vesiputous. Hiki olisi luultavasti virrannut ihan ilman treeniäkin ottaen huomioon, että oltiin siinä TaT:n pikkusalissa n. 20 ihmisen voimin...Laatuilma. Noin viiden minuutin treenin jälkeen kiitin itseäni vuolaasti venyttelyistä, koska sivuspagaatiylimenot olivat vuorossa seuraavaksi. Eilen ärtynyt nivunen ei kuollut, mitä nyt välillä huomautteli olemassaolostaan.

"Kevyen" alkulämpän jälkeen tehtiin Aijan afrotunnin koreografiaa, joka onneksi palautui mieleeni yhden kerran täysmokailun jälkeen, vaikka en ole afrotunnille ehtinytkään n. 3 viikkoon. Vähän kävi sääliksi niitä, jotka eivät Aijan afrossa käy, koska minuutin koreografia piti oppia 10 minuutissa - ei järin palkitsevaa hommaa. Afroa tehdessä tuntui siltä, että keuhkot repeävät - en ehkä voi laskea itseäni täysin terveiden kirjoihin vielä.

Seuraavaksi olikin oma vuoroni olla sivustakatsoja, koska vuorossa oli dance hall-tunnin koreografian vuoro. Koreografia oli minulle täysin uusi, ja vaikka DH-koreografialle uhrattiin aikaa jopa 1/2 tuntia, en siltikään saanut yhtään onnistunutta suoritusta. Vitutti kuin pientä oravaa, mutta minkäs teet, itsepähän olen ollut DH-tunneilta poissa. DH-koreografiassa itseäni ahdisti oman osaamattomuuteni lisäksi tilan puute: helvetisti kuperkeikkoja, suunnanvaihtoja, siltakaatoja ja isoja hyppyjä - vihaan tehdä näitä minimaalisessa tilassa. Tuppaa käymään huonosti :/Viimeisenä koreografiahaasteena teimme tangon, josta ensin ajattelin, että ei helvetti, mutta loppupeleissä olin tosi onnellinen siitä. Meni varmaankin kaikista tansseista parhaiten <3.

Lopputreenistä keskityimme aina niin kuumottavaan Dunham-tekniikkaan. Aija pitää näitä Dunham-tunteja muutaman kerran vuodessa omille oppilailleen. Aija on tutustunut Dunhamiin New Yorkin Ailey Schoolissa ja lajista tietämättömille voisin kertoa, että kyseessä on RASKAS tekniikkaharjoitus baletin tangon kanssa. Pliétä ja grand pliétä tehdään molempia paitsi 1. ja 2. asennoissa kymmeniä ellei satoja kertoja, lisäksi myös relevéssä. Lisäksi tangolla tehdään venytyksiä ja äärimmäisen raskaasti selkää / keskivartaloa kuormittavia takavaakoja toinen jalka tangolla. Lisäksi vartalon aaltoja aina raskaimmassa kohtaa liikettä pysähtyen - tällöin ideaalitapauksessa pään pitäisi olla melkein takapuolessa kiinni (!). Lisäksi paljon muuta. Voin kertoa, että itku meinaa välillä päästä, veri pakkaa päähän, selkään sattuu ja jalat huutavat leipää. Ja mulla on sentään suht' notkea selkä, voin kuvitella miten repiviltä liikkeet tuntuvat vähän jäykkäselkäisemmistä ihmisistä...Ja nyt ei itse asiassa tuntunut niin pahalta kuin monta kertaa aiemmin :)

Aamupäivän tehotreenien jälkeen olivat vuorossa vielä Carmenin ohjelmatreenit, joista tuli aivan pannukakku, koska Christina ei (vieläkään) ollut paikalla. Onneksi olin sentään ottanut musiikin mukaan. Huomenna olis ihan kiva, jos C suvaitsisi olla mestoilla...

Nyt oon vaan lojunut sohvalla, vaikka oikeasti mun pitäisi tehdä töitä. Venyttelykään ei välttämättä olis pöllömpi idea tän päiväisen kropan piiskaamisen jälkeen. Pyykitkin pitäis ripustaa, mutta millä energialla...Ostetaan ahkeruutta ja yks lisävuorokausi viikonloppuun.

Eilinen Rock the Ballet oli muuten hyvä, kyllä kannatti nähdä. Tosin, tämmöinen arvostelulajien uhri kun olen, niin olisin odottanut jopa vieläkin enemmän. Erityisesti pirueteissa. Joo, olihan se ihan hienoa katseltavaa, kun toinen tekee 10 fouetté-piruettia ja perään vielä 8 kierroksen passé-piruetin, mutta silti...Monipuolisemmin ERI piruetteja ja isoja pirroja enempi. Mut summa summarum, show oli hieno ja tunnelma Savoyssa oli loistava. Worth the money. Ehkä elokuussa uudestaan, kun seurue seuraavan kerran rantautuu Helsinkiin.

Viuh vauh viikonloppu

Kauheen nopeesti tää aika juoksee. Just vasta oli viikonloppu, ja nyt taas...Ei kai pitäis valittaa, koska viikonloputhan on ihania. Nytkin on ihan mieletön sää, aurinko paistaa ja lämpöä on melkein 15 astetta. Ja tänään illalla meen katsomaan Rock the Balletin - tätä oon venannut kuin kuuta nousevaa viimeiset kaks kuukautta, lipun ostosta lähtien.

Viikko vierähti töitä tehden ja tanssien tietty. Christina on ollut tän viikon poissa ja ollaan treenailtu sitä Carmenia omatoimisesti, viime lauantaina ja tänään lauantaina. Nyt esitykseen on enää kuukausi ja jo on perkele jos C ei huomenna suostu kertomaan, että ketkä siihen esitykseen tulee ja mitkä on paikat. Ja jos C ottaa siihen säälistä mukaan ne "lapaset", jotka sitä koreografiaa ei osaa / taidot ei riitä sen puhtaaseen suorittamiseen, niin silloin harkitsen kyllä vakavasti feidaavani koko esityksen. Esityksestä tulee tällöin satavarmana pannukakku, koska ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki...

Tiistaina olin pitkästä aikaa Tiian baletissa. Tiian baleteissa kävisin mielelläni enemmänkin, koska tykkään tosi paljon Tiian sarjoista niin tangolla kuin keskilattiallakin. Hiki tulee aina, ja itseään pitää haastaa. Ja aina löytyy vaihtelua niin temmossa kuin liikkeissäkin = Iso plussa! Christinan tunnit on hyvin christinamaisia joka ainoa kerta, yllätysmomentit puuttuvat. Näin ollen niihin mukavoituu, kun oppii ne tietyt perusasiat. Ja kuten hyvin tiedämme, niin vain itseään haastamalla kehittyy. Ajattelin mennä ensikin viikolla Tiian tunneille tiistaina, sekä J2:een että J1:een. Periaatteessahan mulla olisi tiistaisin sitä modernia (J3), mutta koska mulla on nyt Anita-kyllästys, niin aio enää loppukeväänä käydä k.o. tunnilla. Ehkä syksyllä taas, mutta jossain vaiheessa mulle iski totaalinen kyllästys Anitan nykärin liikekieleen ja musiikkeihin. Joten, miksi kiusaisin itseäni pakkokäymällä Anitan tunneilla, kun saan enemmän irti joistain muista tunneista.

Keskiviikkona taas Janen balettia, J2 ja pointti-tanko. Tanko ei mennyt niin huonosti, kuin ajattelin, joten jotain kehitystä kärjillä on tapahtunut :) Working my way up! Hypyt aukeavat nyt hienosti, vaikka itse sanonkin :) Tän täytyy johtua siitä, että Aijan dance hall-tunnit (jotka vetävät lihaksiston aina jumiin) ovat loistaneet poissaolollaan mun treenikalenterista jo kohta kolmatta viikkoa. Tää on tosin tahatonta, haluaisin käydä tunneilla, mutta aina on tullut jotain muuta, joku ohjelmatreeni, pääsiäispyhä tai oma terveydentila...kai mun pitäis yrittää maanantaina mennä Aijan tunnille, mutta samaan aikaan on se joukkuevoimistelun MM-karsinta ja sit tietty Christinan J3 & J2 baletit - saas nähdä meenkö...Keskiviikko-iltana oli myös Emman ohjelmatreenit, ja ohjelma alkaa (luojan kiitos) jo näyttää suhteellisen yhtenäiseltä. Ihan hyvä fiilis siitä.

Perjantaina oli mun lempparitunti, Emman J2-3. Tuli mokia, mutta myös onnistumia, ainakin pirueteissa. En muista, koska mulla olisi viimeksi ollut noin hyvä piruettipäivä, sillä etenkin oikean jalan piruetit pyöri ihanasti. Tiedä sitten, miltä se näytti, mutta hyvä fiilis meinasi räjäyttää tajunnan :)! Attitude pyöri 2 kierrosta helposti ja passé-pirueteissa tein triploja! Käsittämätöntä, kun jonain päivinä ykköspiruetitkin tuottaa vaikeuksia...Tää ei varmaan tuu toistumaan pitkään aikaan, joten aion iloita noista hetkistä vielä kauan :)

Tänään höntsäiltiin tosiaan sitä Carmenia ilman Christinaa, huomenna uusiksi kera Christinan. Huomenna tiedossa myös Aijaa, joka pitää omille oppilailleen "spesiaalitreenit", tehdään varmaankin afroa ja dunhamia. Akrobatiasta ei ole ollut puhetta, toivon kyllä että tehtäisiin. Aijan treenit ovat klo 12-14, C:n treenit puolestaan klo 15 ->. Mukavan löysä päivä siis tiedossa...NOT. Oon vähän huolissani, mitä mun nivunen tykkää tosta Aija-treenistä, kun se alkoi tänään hieman vihoittelemaan sivuspagaatia venytellessä - kai se jotenkin niksahti. Sormet ristiin sen puolesta, että se kokisi ihmeparantumisen huomiseen mennessä.

Nyt lähden viel lenkille ja yritän saada ajan kulumaan nopeasti, olisipa kello jo iltakahdeksan ja Savoyn esirippu aukeaisi. Rock rock, Rock the Ballet!

Takaisin tunneilla

Vihdoin takaisin tunneilla. Tahko-reissun jälkeen darra-keiju ihmeen kaupalla unohti käydä mun residenssissä, mutta flunssamaahinen puolestaan löysi mut pitkän etsimisen jälkeen. En olekaan ollut kipeänä sitten viime syksyn, mutta nyt sitten senkin edestä. Ääni poissa, koko kroppaa ravisuttava yskä ja räkäinen nokka. Maanantaista lähtien kipeänä, tänään ensimmäistä päivää sellainen olo, että tunteja pystyi edes harkitsemaan.

Tahkon reissusta voisi olla paljonkin sanottavaa, mutta ehkä parempi vaieta :) Urheilua reissu ei ainakaan muistaakseni sisältänyt, ellei hurjaa heiluntaa ja joraamista afterissa ja baarissa sellaiseksi sitten lasketa...Hauskaa ainakin oli, ja mun tylsän tavallinen rutiinien täyttämä elämä sai taas hetkeksi väriä. Itse asiassa samalla koko maalihylly purkkeineen taisi kaatua kumoon ;D Mutta, what happens at Tahko, stays at Tahko...

Ja nyt siis vihdoin takaisin arjessa. Tänään olin ensimmäisellä tanssitunnilla (Emma J2-3) puoleentoista viikkoon, ja nähtävästi dementia vaivaa pahasti, koska tässä ajassa olin unohtanut liki kaiken baletista. En muista, koska olisin viimeksi mokaillut tunnilla näin pahasti. Jos toinen puoli menikin OK, niin toisella puolella mokailin kuin mikäkin pahainen noviisi. Jos muistin jalat, niin puolet käsistä meni ihan harakoille. Ja ne mun perusvirheet loistivat taas iloisesti kuin joulutähti kuusen latvassa - kaikki voimat menivät sarjojen muistamiseen. Teki jossain vaiheessa mieli hakata päätä seinään, mutta kyllä se tästä taas. Hypyt sentään menivät ihan OK, vaikka hengitys rohisi kuin pahimmallakin astmaatikolla.

Keräilin Emman tunnin jälkeen itseäni kotona pari tuntia, ja sitten uudestaan Kassulle, jossa Emma piti vielä kevätnäytöksen ohjelmatreenit illan ratoksi. Olin missannut kahdet edelliset ohjelmatreeenit, joten pelotti kyllä aika lailla mennä...Varsinkin edellisen "hyvin" menneen tunnin jälkeen. Onneksi ja suureksi ihmetyksekseni ohjelmatreenit menivät yllättävän hyvin ja muistan nyt suurin piirtein koko shöyn. Pari tarkennettavaa aukkokohtaa toki edelleen jäi, ja lisäksi parissa kohtaa mulla ei ole mitään hajua, miten k.o. kohdat menevät musiikissa...Mutta eiköhän ne tästä selvene.

Jotain hyötyä tästä juhlimisesta ja flunssasta johtuneesta treenitauosta on ollut - lämmittelin ennen ohjelmatreenejä tekemällä isoja hyppyjä, ja kyllä nyt jalat aukesivat! Vihdoin jopa se murheenkryyni takajalkakin tajusi aueta ylispagaattiin harpassa. Ah ihanuutta, elämän pieniä onnen hetkiä :)

Urheilu auttaa, sillä nyt olo on paljon parempi kuin tänä aamuna. Tunnen itseni jo lähes terveeksi. Huomenna täydellä teholla Christinan (Christinattomiin) Carmen-treeneihin, jei. Ja illalla telinevoikkailemaan!

Pyörä <3

On muuten niin loistofiilis taas ajella pyörällä pitkästä aikaa. Monta talvea oon kyllä ajellu pyörällä töihin, treeneihin, oikeastaan mihin vain, millä kelillä tahansa. Mutta vuosi sitten viime talvena tää meni ja osti auton...Duunia varten, oli vähän niin kuin puolipakko. Lupasin itselleni pyhästi, että aina kun töissä ei olisi tapaamisia, joihin tulisi suhailla autolla, ajaisin töihin pyörällä. Noh, tän lupauksen pitäminen meni vähän niin ja näin. Musta tuli laiska, ja ajelin töihin pyörällä ainoastaan hyvällä kelillä. Plus tuulen voimakkuus ja suunta myös huomioiden, kuka sitä nyt karseaan vastatuuleen haluaisi polkea...Selvennettäköön tähän väliin, että työmatkani ei ole pidempi kuin 5 km, eli matka taittuu pyörällä reippaasti suhatessa lähes yhtä nopeasti kuin autolla.

Tänä talvena olen ollut pyöräilyn suhteen varsinainen häpeäpilkku, kahden käden sormilla laskettava määrä pyöräilykertoja töihin. Häpeäni kruunaa pyöräni kohtelu, sillä viimeisen kuukauden ajan uskollinen Nishikini seisoi kadun varteen ketjutettuna alttiina tuiskuille ja tuulille. En vain saanut raahattua pyörääni kellariin. Tyhmyydestää ja laiskuudesta saa yleensä maksaa, ja niin nytkin - vietyäni pyörän vihdoin huoltoon sainkin pulittaa normiremppaa 150% isomman summan: 250 €! Lähes tainnuin, mutta pyörään oli kuulemma pitänyt vaihtaa koko takakasetti, ketjut, jarrupalat, ym. Olisi kannattanut tsempata ja raahata se pyörä sinne kellariin...ehkä ensi vuonna sitten. Nyt ainakin sitten pyöräillään, jotta kalliille huollolle saadaan vastinetta. Ja pidän muuten kypärää päässä!

Pari vapaapäivää tanssista teki oikein hyvää oikuttelevalle varpaalleni, ja tänään balettitunnilla en edes muistanut, että kumpi varvas se oikein olikaan ollut kipeä. En ehtinyt Janen J2-balettiin, kun töissä venyi, joten päätin suosiolla mennä vasta klo 20 J1:een. Tunti oli oikein ihana, oli mahtavuutta huomata, että on kehittynyt - kaikki asiat tuntuivat helpoilta ja selkeiltä. Okei, pari piruettia meni taas ihan päin honkia. Mutta muuten plussaa.

Huomenaamulla lenkille ja ehkä aamubalettiin. Sitten pari tuntia jotain työnteon tapaista ja sitten suunta kohti Tahkoa! Tahkon pääsiäisen tarkoitus ei muuten suinkaan ole laskettelu, jos joku erehtyi näin jo luulemaan...Pari päivää nollausta käden koukistajaa harjoittaessa ;) Sunnuntaina sitten takaisin ja maanantaina pitäisi yrittää olla jo siinä kunnossa, että jaksaa 3-4 tuntia baletin esitystreenejä...Piisaa haastetta.

Zzzzzz...

Ei tanssia, lenkkiä, lihaskuntoa tai mitään muutakaan sporttailua tänään. None whatsoever. Enkä varmasti ole käppäillyt edes niitä terveysliikunnan suosittelemaa 10 000 askelta, hyvä jos 3 000 on tullut täyteen...Tää on siis ollut se kuuluisa LEPOPÄIVÄ.

Vähän outo fiilis pitää lepopäivää, mut kyl se nyt vaan tuli tarpeeseen. Varvas on kipuillut ja fiksujen ihmisten mukaan tämmönen lähtee vaan levolla. Pitänee uskoa. Tänään olis kyllä ollut dance hall reggae treenit, missä olis ollut erittäin hyvä olla läsnä - pari viimeisintä koreografiaa on menny multa ihan ohi, kun oon joutunut priorisoimaan balettitunteja DH-tuntien sijaan. Mutta en mennyt treeneihin, piste. Tää varvaskin itse asiassa niksahti viime viikon DH-treeneissä yhdessä liikkeessä, jossa se on meinannut rusahtaa jo monta kertaa aiemminkin, eli ehkä ihan hyvä etten nyt itsetuhoisesti ja itsepäisesti mennyt pahentamaan sitä.

Miten olen nyt juhlinut tätä poikkeuksellista arkivapaailtaa? Laulamalla karaokea, käymällä syömässä hyvässä ravintolassa, näkemällä ystäviä, käymällä leffassa? No joo, öö ei ihan...Kävin hammaslääkärissä ja hampaan paikkauksen jälkeen tulin kotiin ja painuin suoraan vällyjen alle. Kello oli tässä vaiheessa hurjat puoli viisi iltapäivällä, eli ei edes Pikkukakkoseen asti jaksanut pirkko valvoa...Nukuin siis reilun neljän tunnen päiväunet ja nyt sitten simmut ihan sirkeinä, tämmöistä unirytmiähän aina suositellaan ;)

Huomenna luultavasti takaisin tanssin pariin, mikäli varvas on ajatukselle myönteinen. Huomenna haen lisäksi mun pyörän huollosta, jee! Huolto tuleekin vähän kalliimmaksi kuin olin ajatellut, sillä takakasetti piti vaihtaa, samoin ketjut, ja muutakin pikkukremppaa piti kuulemma korjailla. Rahanmenoa ei näemmä vaan voi estää, buuuuuu...

Viikonloppu

Jostain kumman syystä viikonloppu meni taas enemmän tai vähemmän tanssisaleilla. Lähtökohdat treeneille eivät vain olleet aivan optimaaliset, sillä jo perjantain treeneissä polvet tuntuivat omituisilta ja erinäisiä kolotuksia oli muutenkin.

Lauantaina venyttelin ylivenytykset ennen lattiatankotuntia, mutta kyllä sen huomaa mitä 2 vuoden tauko ylivenytyksistä tekee - kun venyttelen, niin pääsen kyllä "vanhoihin" ylivenytysasentoihin, mutta sitten varsinaisissa tanssiliikkeissä, missä tätä liikelaajuutta tarvittaisiin, niin notkeus ei tulekaan esiin. Lääke tähän on kyllä tiedossa: Ylivenytyksiä JOKA päivä treenien lisäksi.

Lattiatankotunnille menin sitten muka hyvin venytelleenä, mutta edelleenkin jäi ketuttamaan esim. aukikierron pienet puutteet. Muuten lattis meni ihan kivasti, Minna ei korjaillu kauheasti, vaan päinvastoin antoi jopa muutamia kehuja. Lattiksen jälkeen olikin sitten vuorossa Christinan perinteinen J2-baletti. Tunnin tanko-osa vedettiin jo tutuksi tulleella tyylillä pikavauhtia, koska kevätnäytöksiin tuleva Carmen-baletti vaatii hiomista. Carmeniin siis käytettiin koko keskilattiaosa. Tanko meni taas hyvin kaksijakoisesti - osa sarjoista tosi hyvin, osassa ihan naurettavia pikkufiboja. Esim. flic-flac pirtsa EI ole vaikea, mutta mä teen siitä ittelleni vaikean. Why oh why! Tangon adagio oli aivan yhtä tuskaa päkiöille ja nöyrryin tekemään sitä koko jalalla, ei vaan pystynyt enää sietämään sitä tuskaa. Auh.

Pointtia tehtiinkin koko lopputunti Carmenin merkeissä. Sinänsä tykkään tosi paljon tehdä pointtia nimenomaan jotain tiettyä koreografiaa silmälläpitäen, koska liikkeet oppii tällöin paljon helpommin. Esi. sissonne simplet sujuvat nyt kuin vettä vain. Ja vähänkö mahtavuutta, vihdoinkin olin saanut kärkkäreihini ne kauan kaivatut säämiskäkärjet! Niistä on oikeasti tosi paljon apua, juuri noissa simppeleissä ja lisäksi esim. pique-pirueteissa. Sitten hieman avautumista koreografiasta ja tuntilaisista...Christina sanoi muutama viikko sitten, että koreografian joka osa pitää osata hyvin, mikäli mielii näytökseen. Tästä tulisi pitää kiinni, koska nyt mukana roikkuu hang-aroundeja, jotka eivät

A) osaa koreografiaa
B) eivät teknisesti tule pystymään koreografiassa vaadittuihin liikkeisiin ainakaan sillä tavalla, että se näyttäisi yhdenmukaiselta muun porukan kanssa

Ja juuri tää B) kammottaa mua. Voi olla, että nää tietyt ihmiset oppivat koreografian liikkeet juuri ja juuri, mutta liikevarmuus on aika huonolla tolalla. Lisäksi näillä tyypeillä ei vain ole sellaisia fyysisiä ominaisuuksia, että liikekieli siistiytyisi nykyisestä joten meno on siis suttuista! Toivottavasti Christina pitää lupauksestaan kiinni, ja järjestää näille tyypeille jonkun B-joukkueen.

Olin ajatellut jäädä vielä J1-tunnillekin, mutta varvas oli sen verta kipeä, että katsoin parhaimmaksi mennä kotiin. Ilta jatkui myöhemmin joukkuevoimistelun merkeissä, tosin nyt ihan katsomon puolella Kisahallilla, aluekisojen esityksiä kriittisesti silmäillessä :D. Mä en edelleenkään ymmärrä, et vaikka tytöt on notkeampia kuin ennen niin hyppyjen liikelaajuus on ihan paska. Lisäksi hypyissä on kauheita konkkopolvia ja koukkunilkkoja, hrrr! Enemmän balettia ja nopeusvoimaa hemmetti!

Tänään aamujumpaksi vähän telinevoikkaa - frittejä, siltakaatoja, puolivoltteja ja pressejä. Mii laik <3! Varoin varvasta, mutta se tuntui yllättävän hyvälle. Näinpä uskalsin iltapäivällä mennä Christinan ohjelmatreeneihin, jossa tehtiin jälleen kerran Carmenista sitä Toreadoria. Lauantain tuntiangstaukset pätivät tähänkin päivään :) Toreadorin lisäksi tehtiin sitä pari viikkoa sitten aloitettua Mustalaistanssia.


Viikonlopun saldo on siis kipuileva (mutta ei enää niin kipeä) varvas, kolottavat polvet ja hammastakin alkoi särkemään. Mut ehkä tää taas tästä, nyt vähän venyttelyä ja lihashuoltoa. Hampaaseen edellämainittu ei harmi kyllä taida auttaa...

Perjantaibalettia...

Perjantai...Takana taas tanssin täyteinen viikko ja aika monta treeniä olisi vielä edessä. Tänään luulin ehtiväni helposti Tanssiopiston klo 16.45. balettiin, koska töissä koko päivä oli yhtä löysäilyä. Mutta, kuinkas sitten kävikään, tapani mukaan treeneihin lähtö venyi viime tinkaan ja loppupeleissä pingoin pikajuoksijan tikkauksella Kassulle. Just ehdin tunnin alkuun, mutta mun haaveilemat pitkät ja huolelliset alkuvenyttelyt jäi taas kerran haaveasteelle.

Emma on ihana ope, ja tää perjantain jatko 2-3 on tosi hyvä tunti, koska porukkaa on aika vähän ja Emma jaksaa (lähes) väsymättä korjailla kaikkia. Omassa treenissä oli yritystä, mutta ei taaskaan riittävästi. Jos ekat mokat tulee jo battement tendu-sarjassa niin täähän omalla kohdalla yleensä tarkoittaa, että virheitä tulee satavarmana myöhemminkin tunnin kuluessa. Ja ylläripylläri, niin tulikin. Oon varmaan käynyt Christinan baleteissa aivan liikaa, koska Emman pienet ja nopeat jalkaliikkeet tuntuu niin vieraalle. Christinan tunneillahan liikekieli on valtaosin hitaampaa ja "arvokkaampaa".

Eniwei, mokia tuli jeté-sarjassa = en taaskaan nopeissa jeteissä vienyt jalkoja kunnolla viidenteen, enkä käyttänyt lattiaa tarpeeksi hyväksi. Sama juttu muuten grand battementeissa (varsinkin sivulle) - en tee tenduta huolellisesti, vaan oon heti jo heittämässä jalkaa...Pienet dorkailut jatkui myös rondi-sarjassa ja fondu-sarjassakin vähän. Ei isoja mokia, mutta pieni ketutus jäi, koska sarjat oli tänään suht' helppoja - pään olis pitänyt pysyä kasassa, koska kropalta ei tänään ihmeitä vaadittu. Ihmeen kaupalla mun lähes AINA mokaama frappé-sarja meni aika OK.

Keskilattian sarjat oli tosi hyviä ja haastavia, mut paljon jäi viel parannettavaa. Piruettikädet perkele! Niin monta kertaa kun mulle on niistä sanottu, miksen mä koskaan usko. Tällaset apinankädet tuodaan lähelle vartaloa, piste! Lupaan pyhästi parantaa tapani. Nyt sentään ajattelen aktiivisesti sitä kiintopistettä. Lopussa viel piruetti- ja hyppysarja. Mun mieli kyllä nousee vaikka mistä pohjamudista, jos tunnin lopussa hypitään grand jetèitä. Ne on sentään melkein kuin ennen vanhaan. Aukeava hyppy = sulkeutuva harmi :)

Ajattelin illalla vielä juosta palauttavan lenkin, mut polvet tuntui oudolle ja tyydyin pelkkiin palauttaviin venytyksiin. Huomen sit baletin tehopäivä, vähänkö mahtavuutta kun mun kärkkäreissä on vihdoin kärjet fiksattu.