Paluu 2 viikon tanssitauolta

Vietin tässä taannoin 2 viikkoa Japanin Hakubassa toisen rakkaan harrastukseni, vapaalaskun merkeissä. Kahlitsin siis 2 viikoksi kinttuni siroihin laskettelumoihin ja helvetin leveisiin puuterisuksiin ja keskityin nauttimaan ulkoilmasta ja puuterilumen pöllyttämisestä (jota riitti, 2 viikon aikana satoi lähes 2 metriä uutta lunta) :)

Offarihiihtelyä Hakubassa

Ennen reissua lupasin itselleni pyhästi tehdä joka ilta nilkkajumppaa, tanssin oheisharjoitteita ja tietysti venytellä...Ja kuinkas sitten kävikään. No eihän tää laiskimus rankkojen laskupäivien jälkeen oikein mitään jaksanut tehdä, paitsi kellua onsenissa (=japanilaisten kuumissa lähteissä). Muutamana päivänä sentään vähän ojentelin jalkojani ja olin venyttelevinäni. Tanssitaidot eivät siis kovin paljon karttuneet tämän 2-viikkoisen myötä, päinvastoin... Ne joskus olemassa olleetkin hukkuivat Hakuban pohjattomiin puuterihankiin, tämän sain huomata, kun palasin tanssisalille reissun jälkeen.

Okei, jet lag vaivasi myös, samoin kuin yleinen arkeenpaluuahdistus, mutta voi terve kun olin huono! En muistanut lyhyitäkään sarjoja, mitkään perustasoa vaikeammat liikkeet eivät ottaneet onnistuakseen ja hävetti aivan valtavasti. Ja ketutti sitäkin enemmän. Ennen reissua tanssi oli sujunut parin viikon ajan todella hyvin, mutta se oli kuin kaukainen muisto vain.

Viikonloppuna omasta dorkailusta johtuva tatti otsassa nousi jo sellaisiin mittoihin, että räjähdysvaara oli paitsi mahdollinen, myös todennäköinen. Päätin sitten turruttaa olotilani Pepsi Maxilla, irtokarkeilla ja huonoilla TV-sarjoilla ja katsoa tällä viikolla, auttaisiko tämä nollaus tilannetta mitenkään. Salaa mietin jo mielessäni, että jos ei olennaista parannusta tanssiin tulisi, niin alkaisin jo suunnitella tossujen ripustamista naulaan 4 good...

Jotain oli onneksi viikonlopun aikana tapahtunut, sillä maanantaina tilanne oli jo lähestulkoon normalisoitunut. Luojan kiitos :) Oon sen verran perfektionisti, että en kestä olla huono, varsinkin sellaisissa asioissa, jotka tiedän osaavani. Ehkä tason laskun syynä oli jet lag, ehkä se oli tanssimattomuus, ehkä se oli ulkoilmamyrkytys, ehkä liika sushi - eniwei, nyt onneksi back in business.

Onko teillä samanlaisia (huonoja) kokemuksia tauon vaikutuksista tanssin tasoon?

Laiskan päivittäjän paluu, tanssitilinpäätös vuodelta 2010

Kyllä sitä ollaan hengissä, vaikkei uskoisi...Jotenkin toi vuoden loppupuolisko vaan oli ähkytäynnä, ja hyvä kun nukkumaan ehti. Samoja ongelmia saattoi ehkä olla muillakin :)?

Loppuvuoden tanssit meni aika hyvin niin treenien ja näytöksienkin osalta. Ajattelinkin tässä tehdä tanssitilinpäätöksen vuodelta 2010.

Vuoden parhaisiin hetkiin kuului ehdottomasti tanssikesä New Yorkissa. Aivan mahtavia ihmisiä, koreografeja, workshoppeja...Itku meinasi päästä, kun kotiin piti lähteä. Tanssin Nykissä lähinnä contemporary & lyrical jazzia sekä tietty balettia. Lisäksi kävin erilaisissa oheistreeneissä, esim. lattiatangossa, pilateksessa, gyrokinesiksessä ja Dunham-tunneilla.



Sporttiprinsessa @ Brooklyn Bridge






















Nykin tanssituntien parasta antia on ehdottomasti tanssin korkea taso. Tanssijat ovat todella hyviä paitsi teknisesti, myös esiintyjinä. Eron Suomeen kyllä huomaa, eturivin paikoista TAISTELLAAN. Lisäksi annan isosti pisteitä oheisharjoittelulle, johon Suomessa kiinnitetään aivan liian vähän huomiota. Nykissä monet tanssitekniikkatunnit ovat tietyn opettajan (joilla yleensä on pitkä ammattitanssijan tausta) kehittämiä ja sisältävät paljon pitkän kokemuksen kautta opittuja tanssiviisauksia. Sain itse suuresti vinkkejä esim. tasapainon ja piruettitekniikan kehittämiseen juuri näiltä tekniikkatunneilta. Mielestäni tanssitekniikkatuntien puute on suuri puute Suomessa, sillä pilatestunnit eivät yksistään riitä! Pitäisiköhän alkaa pitämään niitä itse :)

Suomessa tanssivuoden 2010 parasta antia olivat ehdottomasti DCA:n järjestämät contemporary jazzin workshopit, joissa vierailevina koreografeina / opettajina olivat mm. Tokyo, Mollee Gray ja Wes Veldink, to name a few.  Ihan mahtava panos suomalaisen tanssikulttuurin kehittämiseksi DCA:n Jounilta!

Lisäksi Helsingin Tanssiopiston 2 viikon Val Suarezin contemporary jazzin tiiviskurssi alkusyksystä oli ihan mahtava. Val on ihan supertyyppi ja hyvin omaperäinen koreografi. Tykkäsin todella paljon Valin tuntien rakenteesta, täydellinen match lämmittelyä, tekniikkaa ja koreografiaa. Ja hyvässä tempossa! Suomalaisten tuntien (erityisesti jazz ja moderni) perusongelma on mielestäni tekemisen hitaus - koko ajan tehdään asioita hitaimpien tahdissa ja edistyneimmilläkin tunneilla kerrataan aivan liiaksi perusasioita (jotaka kuuluvat alkeistasoille). Ei näin! Jos tanssija ei ole selvillä perusasioista / ei pysy mukana tunnin tahdissa, niin pitäisi olla itsestään selvää, että silloin yritetään haukata pikkuisen liian isoa palaa = tunnin taso on liian kova.

Tanssitilinpäätöksen voittoihin kuuluu lisäksi yhtenä tärkeimpänä terveenä pysyminen *kopkop. Muutamia satunnaisia flunssia lukuunottamatta olin todella terve koko vuoden, ei oikeastaan mitään suurempia kremppoja. Niin moni tanssikaveri on kärsinyt ties mistä vaivoista, milloin sökönä on ollut selkä, milloin nilkka, polvi tms. - tätä vierestä katselleena on alkanut arvostaa omaa terveyttä entistä enemmän. Toivottavasti myös te ihanat lukijat olette pysyneet terveinä?

Paljon muitakin hyviä hetkiä mahtui vuoteen 2010, kuten esim. hienoja hetket tanssikatsomossa (Rock The Ballet, Joutsenlampi, Red Giselle, Onegin, Kuinka Äkäpussi Kesytetään, ym.). Vuoden 2010 tanssitilinpäätös oli siis vahvasti voitollinen ja myös vuosi 2011 näyttää oikein valoisalta.

Ihanaa tanssivuotta kaikille!