Dance - TANSSIN VOITTO

Mahtavaa Sam! Olit kertakaikkisen upea.

(Kuva Ilta-Sanomien nettisivuilta)



Aikaisemmin kirjoitin, että mun suosikki on Markku, mahtavan lavapresenssinsä ansiosta, ja sellaisena Markku pysyikin mulle loppuun asti. Samalla olen kuitenkin aivan huikean iloinen Samin voitosta. Sam oli kisan teknisesti paras tanssija, monipuolisin, muuntautumiskykyisin ja ehdottomasti sympaattisin.

Samin lahjakkuus on harvinaislaatuista jopa Suomen ulkopuolella - en ole nähnyt edes Jenkeissä montaa noin loistavaa miestanssijaa. Minttu puolestaan on ihana ja lahjakas tanssija, mutta Jenkkilästä löytyy Mintun kaltaisia naistanssijoita melkoisesti. Mintulla on sitäpaitsi edelleen hurjasti kasvettavaa esiintyjänä.

Monilta keskustelupalstoilta on voinut lukea, että Minttu olisi hyötynyt stipendistä eniten, mutta eihän kilpailussa tästä ole kyse, vaan siitä, kuka on Suomen suosituin tanssija. Palkinto on toissijainen juttu, ei tässä äänestetty kehityskelpoisimmasta tanssijasta! Kuten Marco jo kisan varhaisessa vaiheessa sanoi, että kyseessä ei ole mikään tanssikoulu, vaan NYT HAETAAN VALMISTA PAKETTIA! Mitä ammattimaisempi taso kilpailussa, sen parempi, kyllä niitä harrastelijoiden tanssikisoja voi käydä sit katsomassa Dance Actionissa tms...LOL :)

Finaali itsessään oli mahtava, kaikki kilpailijat olivat parhaimmillaan ja esitykset olivat todella upeita. Koko ohjelma oli TANSSIN VOITTO!

Kuva täältä

Balettiopettajista

Eilen tuli taas mieleen, miten huikean erilaisia tanssinopettajat voivatkaan keskenään olla. Yksi ja sama laji, esimerkiksi baletti ja NIIN eri tyyli opettaa...Tilausta on varmastikin monelle eri opetustyylille, sillä ainahan se menee niin, että toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä :)

Esim. New Yorkin Alvin Ailey Schoolissa opettavan Kat Wildishin balettitunneilla on mm. tehty käsinseisontaa :D. Kyllä, tankoa apuna käyttäen. Meinasin räjähtää nauruun ekalla kerralla, mutta tää on Katin tunnilla ihan vakioelementti.

Jos puhutaan siitä, että mistä en pidä...Inhoan sitä, jos kaikki tankosarjat on sellaisia, että tanduet ja jetet tehdään "tuli perseen alla" tahdilla, mä preferoin mieluummin vähän hitaampaa tahtia - liikkeen huolellisuus lisääntyy  x10! Nopeillekin sarjoille on toki paikkansa, mutta on sellaisia opettajia, joilla ehkä adagiota lukuunottamatta kaikki liike on pientä ja nopeaa. Esim. Tanssiopistolla Emma on juuri tällainen opettaja. Emmahan on aivan ihana, suloinen ihminen ja jaksaa korjata väsymättömästi, mutta Emman tunnit ei vaan ole mua varten - en koskaan totu Emman omalaatuiseen musiikinkäyttöön enkä pidä siitä, että kaikki tangon "pienet jalat" pitää tehdä hirveällä nopeudella. Varsinkin aloittelijoiden/ keskitason tunneilla tanduet ja jetet pitäisi tehdä tekniikkaa painottaen - nopeuden tulisi olla toissijainen juttu.

Mistä mä sitten pidän...Mä olen aina tykännyt pitkistä sarjoista, joissa on selkeä rakenne ja musiikin käyttö. En hirveesti fanita sitä, että sarja on tosi lyhyt, ja sitten saman musiikin aikana se tehdään kaksi kertaa. Tulee sellainen tunne, että opettajaa on laiskottanut..Jenkeissä tää toistaminen on varsinkin tankosarjoissa TODELLA YLEISTÄ. Balettitunnit Jenkeissä ovat muutenkin erikoisia siinä mielessä, että tanko on melko helppo vaikeillakin tuntitasoilla, mutta keskilattia taas suhteessa PALJON vaikeampi. En ole koskaan oikein tajunnut tota yhdistelmää, siinä mielessä Suomen balettitunnit ovat parempia, koska ne edustavat alusta loppuun samaa tasoa.

Pidän live-säestyksestä tunneilla (kukapa ei...), ja toiveissa olis, että Suomessakin olisi ns. harrastelijatunneilla säestäjä ainakin ylimmällä tuntitasolla, vaikka vain pari kertaa viikossa.

Mun suosikkiopettaja Suomessa on HTO:n Jane Spackman. Janen opetusmetodiikka, musiikin käyttö, sarjat, liikekieli - kaikki on mulle perfect. Toinen aivan ihana opettaja on Noora Kuurne. Noora ei vielä edes ole valmis tanssinopettaja (pian tosin on), mutta Nooran perinpohjaisuus, todella tarkat korjaukset ja mielenkiintoiset sarjat ovat jotain aivan mahtavaa :) Noora on tuuraillut HTO:lla lähinnä kesälomien aikaan.

Mistä te tykkäätte balettitunnilla? Mikä opettajissa ärsyttää? Suosikkeja, inhokkeja?

Kuva lainattu täältä

Contemporary workshop @ DCA, feat. TOKYO

My body is aching but my soul is flying...tää kuvaa mun olotilaa varmaan parhaiten tällä hetkellä :)! Viime viikolla tuli tanssittua yli 20 tuntia...MAHTAVAA, TÄTÄ LISÄÄ! Balettia tietty (perus perus), mutta eniten contemporarya / lyricalia, ja näiden tuntien helmi oli tietysti viikonlopun cotemporary master workshop DCA:lla, jossa koreografina oli Kevin Inouye, a.k.a. TOKYO.

Ensinnäkin mun on pakko avautua jo torstaisesta contemporary-tunnista, joka on mun ystäväni Annan ideoima ja pitämä - viime torstaina tanssin yhden mun elämäni parhaista tunneista <3! Tiedättehän, joskus tulee se ihana flow; kaikki on helppoa, tunnet vain liikkeen, musiikin ja muu maailma on jossain kaukana...Viime torstaina oli just sellainen tunti. Meillä on lyrical-koreografia Katy Perryn "Not like the movies" biisiin, ja koreografia on just mun tyylinen, rakastan sitä...Alla Derek Mitchellin koreografia samaan biisiin - meidän koreossa on liikekielellisesti hyvin paljon samaa...



Nih, ja sit se viikonlopun workshop - aivan loistava. Workshop kesti siis perjantaista sunnuntaihin ja joka päivä oli n. 1,5 - 2 tunnin sessio (TOKYO:lla ei ollut minuuttien kanssa niin justiinsa :D). Workshopissa oli pääasiassa tosi hyviä tanssijoita ja sellaisessa porukassa on aina ihan mahtavaa tanssia. Joka päivä tehtiin eri koreografiaa ja joka päivä tehtiin myös erilaisia impro-harjoituksia (mitä mä rakastan suuresti).

TOKYO:n koreografiat on melko haastavia erikoisten käsien ja liikkeiden "tiheyden" vuoksi. Liiketiheydellä mä tarkoitan sitä, että yhden tahdin aikana tapahtuu liikkeellisesti paljon - ei vain "fan" tai arabeski, vaan samaan aikaan tapahtuu myös USEITA keskivartalon ja käsien liikkeitä. TOKYO oli myös aika tarkka liikkeiden laadusta - niiden piti olla JUST eikä melkein :)

TOKYO itse oli aivan upea niin tanssijana kuin ihmisenä, siitä näki, että sillä on oikeasti suuri halu sekä kehittää ihmisiä tanssijoina että myös viedä tanssikulttuuria eteenpäin. Se ei vain rutiininomaisesti opettanut askelia tai koreografiaa, vaan tuli ihmisiä lähelle, kehui, kritisoi ja kannusti. Erityisesti seuraavat jutut jäivät mun mieleen:

• "If you're not comfortable with yourself, audience will notice it and they'll feel uncomfortable too. Have the time of your life when you're dancing, it's your own choice!"
• "Dancing and singing are perhaps the only things you can do just using your own body, without any extra stuff , right there, anytime. And all of you here have the gift of dancing. Have you ever thought that you guys are very lucky? Not all have the gift of dancing, in fact very few".

Sunnuntaina viimeisen session jälkeen TOKYO lausui todella liikuttavat saatesanat, ja puoli salia itki...Mukaanlukien allekirjoittanut. Ei siis mikään aivan yhdentekevä tyyppi :) TOKYO tulee takaisin 4 viikon päästä, eli jos et nyt ollut mukana, niin silloin on tilaisuutesi olla paikalla! B THR OR B SQR :)! Tanssikoulu DCA:n sivuille tulee tarkempaa tietoa asiasta.

Tanssia jos jonkinlaista

Tanssittu on. Paljon. Lauantaina olin ensin edistyneiden baletissa 2 tuntia ja illalla jorailin varmaan 5 tuntia tanssilattialla eräissä juhlissa - boogeilin sellaisella meiningillä, että sukkahousujen pohjat kuluivat puhki, kun tanssin loppuillasta ilman korkkareita. Juu ja heitin kärrynpyöriä. Pari siltakaatoakin tuli tehtyä. Hyvä meininki pirkolla, ja sunnuntaina sit tunsi kyllä jotain tehneensä :)

Sunnuntai-iltana mun piti mennä lyrical jazz-tunnille, mutta vasta aamukahdeksalta himaan könynneenä katsoin parhaaksi jättää tunnin väliin ja keskittyä sohvan pohjalla lojumiseen ja Dancen katsomiseen...

Nyt Dancea voi oikeasti jo sanoa ihan hyvätasoiseksi, kun mukana on enää 8 tanssijaa. Esitykset ovat parantuneet ja tuomaristokin on jättänyt pahimmat siloittelut pois, antaen palautetta melko pätevästi. Jopa Marco :) En voi itselleni mitään, kun olen niin kriittinen tanssin katsoja (forgive me), mutta kuten sanottua, arvostelu on mulle osa tanssinautintoa :) Tällä hetkellä suurin epäkohta Dancen tuomaroinnissa on mielestäni se, ettei koreografeja juurikaan uskalleta arvostella. Jotain pientä yritetään naamioida tanssijoille annettavaan kritiikin sekaan, esim. "niin kun teillä oli niin paljon askelia ja liian vähän liikettä" - onko tää niin kuin tanssijoiden vika, häh?! Jos koreografeille annetaan hyvää palautetta, niin vastavuoroisesti pitää antaa myös huonoa. Paraskaan tanssija ei voi pelastaa huonoa koreografiaa.

Dancen suosikeista...kuten niin monella muullakin, niin mun suosikki Dancessa on Markku. Markku ei ole teknisesti paras tanssija, ja jää esim. pirueteissa ja hypyissä selvästi Samille. Sen sijaan Markusta näkee, mitä ilmaisu tekee tanssijalle - Markun ilmaisu on jotain aivan mieletöntä, kisan paras. Sen ilmaisuvoiman edessä mä olen ihan myyty :) Välillä melkein unohdan jopa arvostella ;)

Markun koetanssibiisinä oli Mikan "Happy Ending", jonka olen ristinyt uudelleen Markku-biisiksi :) Aivan mahtava, kuuntelen sitä nykyään joka päivä. Tän biisin myötä ihanaa viikon alkua ihmiset, nauttikaa ja tanssikaa täysillä :)!

Ihana tanssiviikonloppu takana

ja uusi tanssiviikko edessä, jeiiii. Viime viikolla tanssin lyrical jazzia tosi paljon, 4 päivänä...Se vaan on niin ihanaa. Annan tunnilla ehditään tehdä lämppää&tekniikkaakin tosi hyvin, StepUp:in tunneilla ei niinkään, mikä on kyllä harmi. Joka tapauksessa lyricalia tanssiessa sitä vaan ajautuu pois kaikesta turhasta ja miettii vaan sitä koreografiaa, tunnetta ja liikettä. Tanssin iloa parhaimmillaan siis :)!

Annan tunnilla tehtiin koreografiaa Jenkkien SYTYCD -tähden Mollee Grayn opein: "No steps!" Haastavaa niin koreografille kuin tanssijoillekin, kun aidosti mennään liikkeestä liikkeeseen ilman yksinkertaistavia väliaskeleita. Mutta lopputulos on tällaisessa "no steps" työskentelyssä huikeasti dynaamisempi ja mielenkiintoisempi kuin askelilla "helpotetussa" versiossa.

Olen kokeillut Footlightin jazz-tunteja, mutta nää tunnit ei vaan sovi mulle. Edetään aivan liian hitaasti ja koreografiat ovat täynnä askelia. Mielenkiintoisen liikkeen osuus jää minimaaliseksi, kun puolet koreografiasta on pelkkää siirtymistä. No, onneksi Suomessakin on sentään vaihtoehtoja, vaikkakin koko ajan on ikävä New Yorkin tanssitunteja; sitä huikeaa tasoa ja tarjontaa. Pian takaisin...

Tänään jazzailut jää väliin, sen sijaan balettia ja repertuaaria. Toivottavasti vaan mun polvi kestäis, se on vähän vihoitellut viikonloppuna :/

BTW, Mollee Gray on pitänyt ns. Pro Work Shoppeja DCA:lla, ja suosittelen lämpimästi! Muutenkin DCA:n sivuja kannattaa kurkkia aika ajoin, Pro Work Shoppeja tulevat pitämään mm. Russell Adamson, TOKYO...Kaikki osaavat tanssijat sinne :)! TASO ON KOVA (and that's what we want ;D).

Joutsenlampi à la Greve - CHECK

Kävin eilen vihdoin katsomassa Greven version klassikkobaletista Joutsenlampi, ja odotukset ennen esitystä olivat sekalaiset...Ensinnäkin, pääosan esittäjät olivat vierailevia tanssijoita, joista en tiennyt etukäteen mitään ja toiseksi, olen kuullut hyvin ristiriitaisia arvioita baletin jo nähneiltä.

Pienenä infona: Olen superkriittinen tanssin katsoja. Osa esityksen hupia on arvostelu ja virheiden metsästys, mikä kuulostanee oudolta (ja onkin sitä), mutta no can do. Olennainen osa tanssin katsomisessa mun tapauksessa :) Osaan toki nauttiakin esityksestä ja iloitsen vilpittömästi tanssijan puolesta, jos tanssija tanssii esim. vaikean variaation teknisesti puhtaasti ja vaivattomasti. Mielestäni kriittinen tanssin katsominen ja esityksestä nauttiminen eivät sulje toisiaan pois, sillä nehän kulkevat käsi kädessä - mitä "puhtaampi" esitys, sitä vaivattomampaa on esityksestä nauttiminen.

Joutsenlampi jäi itselläni plussan puolelle, alla pieniä huomioita:

Plussaa:

• Hyvin yhdenaikaiset ja yhdennäköiset kuorokohtaukset, erityisesti joutsenet
• Odette/Odilen roolin tanssineen Nikola Márován ilmaisuvoima ja puhdas liikekieli.
• Rothbartin roolin tanssineen Wilfried Jacobsin piruetit (HIENOT!) ja mahtava ilmaisu. I love Wilfried!
• Bennon roolin tanssineen Guilherme Alvesin upeat hypyt (mikä korkeus)
• Asta Lindholm mm. unkarilaisena prinsessana ja kuoronjohtajana on ihana :)

Miinukset:

• Nikola Márován fouétte-piruetit (ne 32 kpl) kyllä pyörivät, mutta yäk miten huonolla tekniikalla. Tahra Márován muuten hyvään suoritukseen :(
• Prinssi Siegfriedin roolin tanssinut Michal Stipa vaikutti siltä, että on nukuttu huonosti parina edeltävänä yönä, sen verran väsyneen näköinen suoritus oli. Hypyistä puuttui räjähtävyys ja piruetitkin huojuivat.
• Pas De Troisissa tanssineella Johanna Nuutisella oli paska piruettipäivä. Kaikki tuplat epäonnistuivat enemmän tai vähemmän, ja yhden pahemmin mokatun tuplan jälkeen virhe näkyi selkeästi myös kasvoilla.

Niin, noista fouétte-pirueteista, tahdon että pyörivä jalka on kunnolla sivulla á la secondessa vauhdinotossa, eikä mitään konkkoversiota siltä väliltä...

Näin sen olla pitää:

• 
  Ojentuva jalka > 90 astetta - CHECK.
•  Ojentuva jalka kunnolla á la secondessa viime hetkeen asti - CHECK
• Tekniikka pysyy viimeiseen piruettiin asti - CHECK
• Piruetit eivät vaella ympäri lavaa -  CHECK

No niin. tulipa taas avauduttua :)

Terveenä taas!

Ihanaa olla taas terveiden kirjoissa, kun lähes koko edeltävä 1 viikko meni kummallisen tulehduksen ja sitä myöten treenikiellon vallassa...

Toissa lauantain edistyneiden baletti oli ehkä yksi mun tanssihistorian mustimpia tunteja, mitään en muistanut, mitään en jaksanut - syy tosiaan selvisi samana päivänä, kun mulle tosiaan kohosi korkea kuume ja siitä sairastelinkin melkein viikon. Oli aika lailla eri fiilis olla lauantain tunnilla viime lauantaina TERVEENÄ, koska se taas oli yks syksyn parhaimpia tunteja. Kaikki oli helppoa, piruetit pyörivät, hypyt lensivät ja fiilis oli korkealla. Ei ole päivät veljiä keskenään, onneksi :)!

Viime viikkoina piruetit ovat pyörineet tosi kivasti. Pitäis varmaan koputella puuta, mutta eniwei! Ihanaa pyöriä triploja!

"Sairasloman" jälkeen oon ehtinyt baletin lisäksi myös lyrical-ja contemporary jazz-tunneille. Mieletön fiilis viime viikon contemporaryssa, ihanan haastava sarja, ihana tunne ja tulkinta...Tanssin riemua :)

Tänään aloitettiin repertuaarissa joulunäytöksen variaation treenaus. Vihdoin tehdään Donkkaria, mun lempibalettia, ja olen tietysti enemmän tai vähemmän fiilareissa. Varsinkin kun kyseessä on hyppyvariaatio ja isot hypyt on mun forte! Jihaa!

Parasta tanssia Helsingissä

on ystäväni Annan pitämä contemporary jazz. Ai miksi? Anna on ottanut tuntiinsa oppia New Yorkin parhailta opettajilta, ja kun tähän yhdistää Annan oman lahjakkuuden ja ajatuksen tunnin rakenteesta ja tanssista yleensä, niin AVOT; loistava tunti!

Kun ei löydy sellaista tuntia, jolla haluaisi käydä, on sellainen pidettävä itse :) Torstai -iltaisen tunnin jälkeen olin pitkästä aikaa aivan fiilareissa, vihdoin sain oikeasti tanssia - vaativa koreografia, joka antoi kuitenkin vapauden tulkintaan. RAKKAUTTA :)!

Koreografian musiikkina oli Oonan "Tore My Heart". Annan koreografiassa oli jotain samaa pimeää ja "hullua" kuin mm. SYTYCD-koreografina tunnetun Sonya Tayeh'n koreografiassa - mä tykkäsin!!

Tässä e.m. biisiin Sonyan SYTYCD-koreografia.

Talvi tule jo

Tanssihuuma pitää edelleen vallassaan, mutta toisaalta haaveilen jo talvesta. Puuterilumesta johon uppoaa, vuorista, hiljaisuudesta ja vauhdin hurmasta. Offarilaskemisesta siis!

Viime talvi oli aivan ihana, ensimmäistä kertaa elämässäni roudasin sukset Helsingin keskustan Tähtitorninvuoren mäkeen ja väänsin parit puuterikäännökset. Tämän tein keskellä yötä, päivällä olisi voinut joku vähän ihmetellä :) Samanlaista talvea toivon nytkin, ja ehkä toiveeni ei ole aivan tuulesta temmattu...
Suomeen kylmin talvi 1 000 vuoteen


Viime talvi oli paitsi tanssin niin myös laskemisen suhteen omalla kohdallani ihan mahtava. Laskupäiviä kertyi liki 30 - Itävallassa, Japanissa, Sveitsissä, Norjassa ja ihan koti-Suomessa. Varsinkin Japani oli huikea kokemus. En ollut aiemmin käynyt Japanissa, mutta helmikuussa suuntasimme sinne lähes 2 viikoksi. Syy lähteä Japaniin asti laskemaan on tietenkin lumi - Japanissa sataa huikea määrä lunta ja lumi on uskomattoman pehmeää, offarilaskijan unelma :)

Kerron myöhemmin Japani-reissusta enemmän, alla pari kuvaa reissultamme...Kuvien keli on siinä mielessä erikoinen, koska ilma on kirkas - useimmiten talvella lumi vain pöllyää taivaalta, eikä aurinkoa juuri näy :)

Hakuba, Tsukaigen bäkkäri-maisemia

Hakuba, Tsukaigen bäkkäri - oppaamme Mike kaivaa testikuoppaa

Hakuba, Tsukaigen bäkkäri - skinnausta ylös

Tänäkin talvena olisi tarkoitus laskea paljon. Jouluna todennäköisesti taas Itävaltaan, helmikuussa Japaniin...Pääsiäisenä ehkä taas Norjaan. JEEEEEE en malta odottaa :)! Viime talvena tuli gear-shoppailtua melkoisesti, ostin 2 uudet sukset, mikä oli ehkä jossain määrin liioilteltua :) Laskukalustossa ovat nyt Dynastarin Sultanit ja Völklin Mantrat.

Tykkään molemmista suksista tosi paljon, mutta kyllä noi Mantrat taitavat silti olla suosikit...Ne ovat tarpeeksi leveät (96 mm keskeltä) ja samalla kuitenkin ketterät toimimaan yleissuksina oikeastaan missä kelissä tahansa. Mantroissa mulla on vielä Markerin Baron-side, joka mahdollistaa kannan irrottamisen ja täten siis skinnauksen. Skinnaushan tarkoittaa ylösnousua lihasvoimin siten, että suksien pohjiin kiinnitetään ns. nousukarvat eli skinit. Suksia liu'utetaan eteenpäin ja skinien karva luistaa nimenomaan eteenpäin, mutta ei taaksepäin. Näin ollen voidaan hiihtää ylämäkeen ilman lipsumista. Offarihiihtäjälle skinnaus kuuluu melko olennaisena osana lajiin - skinnaamalla päästään sellaisiin paikkoihin, mihin hissit eivät ulotu :) Ja jos jonkun mielestä laskettelu ei ole urheilua lainkaan, niin skinnaus on sitä varmasti - Kokeilkaa itse jos ette usko :)!

Talven laskureissuista haaveillessa voi odotellessaan vaikka fiilistellä alppihiihdon lähettilään, Mikko Alatalon parissa (LOL) :









Baletin variaatioita

Rakastan tehdä baletin variaatioita. Balettitreenit pyörivät muuten niin tiukasti tekniikan ympärillä, joten variaatiot hullunkurisine rooleineen tuovat ihanaa vaihtelua. Olipa kyseessä sitten Cupido, Kitri tai Giselle, jokaisessa on jotain kivan omaa.

Alkusyksyn olemme treenanneet mm. Gisellen maalaisvariaatiota (Peasant Pas Variation), Prinsessa Ruususen Bluebirdia ja nyt viimeiseksi Cupidoa. Kesän jälkeen varkkojen treenaamisen aloitus tuntui suorastaan pelottavalta, kun koko kesä meni enemmän tai vähemmän jazzin (contemporary & lyrical) merkeissä ja kärkkärit pölyttyivät komeron nurkassa...Ja ei se kärkkäreille paluu tosiaan mitenkään loisteliaasti sujunut (=puunukke-olo ;D) , mutta onneksi homma pelittää nyt jo ihan mukavasti. 

ENJOY :)

Giselle Peasant Pas Variation



Bluebird Florine Variation



Cupid Variation

Zumba

Olin pari päivää sitten zumbassa. Olen kokeillut zumbaa aikaisemminkin ja olen ollut positiivisesti yllättynyt. Ohjaajat ovat olleet hyviä ja kaiken maailman latinobiccien jälkeen zumbassa on ollut menoa ja meininkiä.

Hyvä fiilis zumban suhteen lopahti kuitenkin sunnuntaina, kun kävin zumbaamassa Tapiolan Esport Centerissä...Ohjaaja tulee saliin ja ilmoittaa, että tämä on sitten hänen ensimmäinen zumba-ohjauksensa everrr. Ja jatkaa samaan hengenvetoon, että "tiedä mitä tästä oikein tulee, kun hän on lätkänpelaajan taustalla varustettu". JUST JUST.

Tunnin aikana ohjaaja katsoo lattiaan 98 % tunnista, eikä puhu sanaakaan. Tanssitaidotkin ovat vähän niin ja näin, mutta ei toivoton tapaus. Tunnelma tunnilla on kuitenkin kaukana zumba-bileistä, pikemminkin fiilis on kuin mykkäkoulun kansantansseissa.

Rakkaat ohjaajat, osoitan puheenvuoroni teille.

1) Jos ohjaat zumbaa, niin muistathan ettei zumban ohjaaminen ole sama asia kuin aerobicin ohjaus. Zumba on tanssia, revittelyä ja hyvää fiilistä. Älä ohjaa zumbaa jos koet, ettet voi heittäytyä ja irrotella.

2) Ohjauksessa ylipäänsä (varsinkin tanssin ohjaamisessa) KATSO ohjattaviisi. Et voi olla läsnä, jos katsot lattiaan.

3) Meitä on moneen junaan. Toiset voivat edelleen ihan hyvin ohjata sitä BodyPumppia.

Mitä tanssi merkitsee minulle

Katselin DANCEN finalistien antamia tietoja itsestään, ja silmääni osui erityisesti kohta, jossa finalistit kertoivat mitä tanssi merkitsee heille.

Aloin miettiä samaa asiaa omalla kohdallani ja pitkällisen pohdinnan / googlettelun jälkeen tulin seuraavaan tulokseen:

"To dance is to be out of yourself. Larger, more beautiful, more powerful. ~Agnes De Mille

Toisaalta, myös tämä on totta omalla kohdallani:

Tanssi on tunteiden kirjo. Välillä se masentaa, välillä se ihastuttaa, mutta yhtä kaikki se vie mennessään. Ilman tanssia maailmastani puuttuisi värejä.

Jos tanssi ei kulje, ei voi muuta kuin katsoa peiliin. Ei ole muita syyllisiä kuin minä itse. Toisaalta, on myöskin lohdullista muistaa, että minulla on jo olemassa kaikki avaimet loistavaa tanssiin. Ne kaikki löytyvät omasta kropastani ja minun pitää vain muistaa, että missä avaimet sijaitsevat ja milloin mitäkin avainta käytetään.

Facebookista löytyy mainio ryhmä, jonka nimi on "Sorry I can't, I have dance". Moni tanssija on todennäköisesti kokenut, että joutuu oikeuttamaan tanssiharrastustaan, koska se vie niin paljon aikaa (muilta asioilta). Näin se on monesti ollut minullakin. Vastaukseni on kuitenkin aina sama: En koe, että tanssin takia luovun mistään. Päinvastoin, tanssin avulla saan kaiken sen, minkä haluan. Tanssi ei ole vain harrastus, se on  elämäntapa.