Kolmas saikkuviikko jo varpaan kanssa, ärsyttää...Niin pieni vamma ja niin iso harmi.
Olen menossa huomenna uudestaan lääkärille, koska mielestäni varvas ei ole parantunut aikataulun mukaisesti. Lääkäri antoi arvioksi, että paraneminen kestäisi muutaman viikon ja nyt kun muutama viikko on kulunut, niin varvas on edelleen sen verran kipeä, ettei olla ihan annetussa aikataulussa...
Olen pyrkinyt treenaamaan lajinomaisesti niitä juttuja, mitä pystyn tekemään. Olen käynyt kuntosalilla tekemässä n. 45 minuutin - tunnin alkulämmittelyn crosstrainerilla ja sen jälkeen käyttänyt hyväksi lähinnä kuntosalin jumppasalia ja venyttelyalueen puolapuita.
Tendu- ja fondu-sarjoja voin tehdä, ja niitä olenkin tehnyt. Plie-sarjoja lähinnä II asennossa, sillä grand plié muissa asennoissa ei tee varpaalle oikein hyvää, relevestä johtuen...Grand battementeja olen tehnyt aika paljon, koska nopeusvoimaa ei tule oikein muuten harjoitettua, kun isoja hyppyjä ei voi tällä hetkellä tehdä.
Isojen hyppyjen korvaavaa treeniä teen mm. puolapuilla. Teen niin, että tukijalka on suurin piirtein toiseksi alimmalla puolapuulla ja pidän käsillä kiinni abt. rinnan korkeudella olevasta puolapuusta. Sitten ponnistan tukijalan suoraksi ja samalla potkaisen vapaana roikkuvan jalan taakse niin isoon spagaatiin kuin vain voin. Teen tätä sarjana, suurin piirtein 8-10 heittoa per jalka, sitten vaihdan toisen jalan. Ja sitten vielä toistan molemmat puolet. Hyvä treeni muutenkin kehittämään jalkojen nopeusvoimaa isoihin hyppyihin, vaikka kintut olisivat ihan kunnossakin. Tämä liike auttaa siis saamaan jalat auki hypyissä. Monilla tanssijoilla on notkeutta, mitä ei saada esiin isoissa hypyissä, koska tarvittava nopeusvoima puuttuu!
Toinen treeni, mikä kehittää nopeusvoimaa, on jalkojen saksaus selinmakuu-asennossa. Eli, aloitusasento on selinmakuu ja jalat nostettu 90 asteen kulmaan. Siitä sitten vain vuorosaksaus jaloilla niin isoon spagaatiin kuin vain pystyy,ja mahdollisimman nopeasti. Tuntuu paitsi jaloissa, niin myös vatsalihaksissa!
Voin laittaa videot tulemaan myöhemmin näistä kahdesta harjoitteesta, niin harjoitteet varmaankin selkenevät...Kunhan saan jonkun uhrin kuvaamaan nämä :)
Toivottavasti te terveet olette treenanneet ahkerasti Sporttiprinsessankin puolesta :)!?
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Murtuneen varpaan update
2 viikkoa kera murtuneen varpaan. Not nice, mutta pahempaakin voisi olla.
Ensimmäisinä päivinä varvas oli tosi kipeä ja kävely oli vaivalloista konkkaamista. Yritin varoa rullaamista varpaan "yli", eli kävely ei todellakaan ollut järin sulavan näköistä. Ja miten hidasta! Kaikki kesti kaksi kertaa niin kauan kuin tavallisesti...varvas oli myös niin turvonnut, että sai miettiä ihan tosissaan, että mihin kenkään jalka mahtuu, jottei mikään hierrä varvasta. Koska jo pienikin kosketus teki kipeää :(
Muutaman päivän päästä turvotus alkoi hieman laskea ja varpaan väri palautua lähemmäs oikeaa ihon väriä. Kävelykin luonnistui jo paremmin. Siitä asti olen käynyt pitkästä aikaa kuntokeskuksen jumpissa, mm. BodyPumpissa ja spinningissä. TYLSÄÄ, mutta parempi kuin ei mitään. Saa sentään hikoiltua :)
Lupasin itselleni, että varpaan paranemisaikana venyttelisin joka päivä plus tekisin lattiatankoa ja pilatesta ahkerasti...KRÖHÖM. Niin varmaan juu. Olen tehnyt edellämainittuja asioita kahden viikon aikana ehkä kolme kertaa. Itsekuri, missä olet?!
Kun ei ole "pakko" mennä normaaleihin balettiharjoituksiin (tai pakko ja pakko, eihän aikuisen ihmisen ole pakko tehdä juuri yhtään mitään, jos ei halua), niin on ollut aivan liian helppoa vain jäädä notkumaan iltamyöhään töihin tekemään kaikenlaista muka tärkeää. Kyllä nämä työt on tullut hoidettua silloinkin, kun voi normaalisti treenata, mutta nyt hukutan selkeästi "tuskaani" töihin.
On muuten jännä huomata, miten paljon aikaa baletti ja tanssi yleensäkin vie, verrattuna kuntokeskuksten jumppiin etc. Balettitreeniin lämmittelyineen, varsinaiseen treeniaikaan + loppuverkkaan saa helposti uhrattua sen 2-2,5 tuntia. Kuntokeskuksen jumppaan tai spinniin voin puolestaan vain ilmestyä aivan viime minuuteilla ja viimeistään 60 minuutin päästä treeni on ohi. Ja mitäs mä sitten tekisin? No, voisinhan tietysti vetäistä vaikka kaksi spinning-tuntia putkeen. Mutta se on niin tylsää, etten henkisesti pysty...
Eilen tunsin varpaan olotilan sen verran hyväksi, että menin varovasti kokeilemaan balettia J1-tunnille, tarkoituksena tehdä vain tanko ja keskilattia. Hyppyjä ja kipeän jalan varpaillenousuja vältellen. Tunti sujui ihan hyvin ja varvas ei tunnin aikana hirveästi kipeytynyt. Jonkin verran relevétä tuli kuitenkin tehtyä, ja tänään varvas on kyllä tuntunut kivuliaammalta kuin aiemmin, eli ehkä kuitenkin menin tunnille liian aikaisin :( En halua isompaa takaiskua paranemisprosessissa, joten täytynee pysytellä poissa tunneilta vielä ainakin tämä viikko. Katsotaan sitten ensi viikolla uudestaan.
Ensimmäisinä päivinä varvas oli tosi kipeä ja kävely oli vaivalloista konkkaamista. Yritin varoa rullaamista varpaan "yli", eli kävely ei todellakaan ollut järin sulavan näköistä. Ja miten hidasta! Kaikki kesti kaksi kertaa niin kauan kuin tavallisesti...varvas oli myös niin turvonnut, että sai miettiä ihan tosissaan, että mihin kenkään jalka mahtuu, jottei mikään hierrä varvasta. Koska jo pienikin kosketus teki kipeää :(
Muutaman päivän päästä turvotus alkoi hieman laskea ja varpaan väri palautua lähemmäs oikeaa ihon väriä. Kävelykin luonnistui jo paremmin. Siitä asti olen käynyt pitkästä aikaa kuntokeskuksen jumpissa, mm. BodyPumpissa ja spinningissä. TYLSÄÄ, mutta parempi kuin ei mitään. Saa sentään hikoiltua :)
Lupasin itselleni, että varpaan paranemisaikana venyttelisin joka päivä plus tekisin lattiatankoa ja pilatesta ahkerasti...KRÖHÖM. Niin varmaan juu. Olen tehnyt edellämainittuja asioita kahden viikon aikana ehkä kolme kertaa. Itsekuri, missä olet?!
Kun ei ole "pakko" mennä normaaleihin balettiharjoituksiin (tai pakko ja pakko, eihän aikuisen ihmisen ole pakko tehdä juuri yhtään mitään, jos ei halua), niin on ollut aivan liian helppoa vain jäädä notkumaan iltamyöhään töihin tekemään kaikenlaista muka tärkeää. Kyllä nämä työt on tullut hoidettua silloinkin, kun voi normaalisti treenata, mutta nyt hukutan selkeästi "tuskaani" töihin.
On muuten jännä huomata, miten paljon aikaa baletti ja tanssi yleensäkin vie, verrattuna kuntokeskuksten jumppiin etc. Balettitreeniin lämmittelyineen, varsinaiseen treeniaikaan + loppuverkkaan saa helposti uhrattua sen 2-2,5 tuntia. Kuntokeskuksen jumppaan tai spinniin voin puolestaan vain ilmestyä aivan viime minuuteilla ja viimeistään 60 minuutin päästä treeni on ohi. Ja mitäs mä sitten tekisin? No, voisinhan tietysti vetäistä vaikka kaksi spinning-tuntia putkeen. Mutta se on niin tylsää, etten henkisesti pysty...
Eilen tunsin varpaan olotilan sen verran hyväksi, että menin varovasti kokeilemaan balettia J1-tunnille, tarkoituksena tehdä vain tanko ja keskilattia. Hyppyjä ja kipeän jalan varpaillenousuja vältellen. Tunti sujui ihan hyvin ja varvas ei tunnin aikana hirveästi kipeytynyt. Jonkin verran relevétä tuli kuitenkin tehtyä, ja tänään varvas on kyllä tuntunut kivuliaammalta kuin aiemmin, eli ehkä kuitenkin menin tunnille liian aikaisin :( En halua isompaa takaiskua paranemisprosessissa, joten täytynee pysytellä poissa tunneilta vielä ainakin tämä viikko. Katsotaan sitten ensi viikolla uudestaan.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Inspiroivia tanssijoita - Ivan Vasiliev
Muutama vuosi sitten näin ensimmäisiä videoita Ivan Vasilievista. Ja mykistyin. Mitkä hypyt, mitkä piruetit, mikä stage presence. Ja Vasilievilla oli tällöin ikää alle 20 vuotta.
Kuka Ivan Vasiliev?
Ivan Vasiliev (s. 1989) opiskeli balettia Ukarainassa ja Valko-Venäjällä ja valmistui v.2006 Valko-Venäjän valtiollisesta koreaografiakoulusta Minskistä. Opiskeluaikoinaan Ivan osallistui melko ahkerasti eri balettikilpailuihin ja varsin menestyksekkäästi, saavuttaen kultamitalin mm. Moskovan kansainvälisessä balettikilpailussa v.2005 ja Grand Prix-voiton Varnan kansainvälisessä balettikilpailussa v. 2006. Lisäksi Vasiliev tanssi Valko-Venäjän kansallisbaletissa Don Quijoten Basilion ja Le Corsairen roolit ollessaan vielä balettikoulussa - melkoinen luotto nuoreen mieheen.
Mutta ei turhaan, sillä Ivanin taidot oli pistetty merkille aivan balettimaailman huipulla - sekä Bolshoin että Mariinskin seurueet kilpailivat Ivanin saamisesta riveihinsä. Bolshoi veti kisassa pidemmän korren. On puhuttu, että Bolshoin oli PAKKO saada nouseva supertähti Ivan, jotta viimeiset vuodet ehkä hieman Mariinskin varjossa seisonut seurue saisi uutta nostetta. Bolshoin tuoreelle naistähdelle Natalia Osipovalle oli lisäksi saatava partneriksi yhtä valovoimainen miestanssija.
Ivan liittyi Bolshoin seurueeseen v. 2006 tittelillä "soloist" ja tanssi ensimmäisenä Bolshoi-roolinaan Don Quijoten Basilion roolin. Kitrinä tanssi useimmiten Natalia Osipova. Nataliaa ja Ivanina pidettiin loistavana parina, molemmat olivat teknisesti virtuoosimaisia ja molempien tavaramerkkinä olivat korkeat ja räjähtävät hypyt.
Alla Ivanin ja Natalian Don Quijote Coda v. 2008. TJEU.
"Next Baryshnikov" tai "Rocket Man" ovat Ivaniin usein liitettyjä kommentteja. Baryshnikoviin vertailu on luonnollista, ovathan molemmat tanssijat tekniikaltaan virtuoosimaisia, upeita hyppääjiä ja pyörijöitä. Ivan on kuitenkin Mihailia paljon lyhyempi ja rotevampi, eikä ehkä niin perinteinen lyyrinen balettitanssija. Joka tapauksessa Ivan on aivan uskomaton esiintyjä, jolla on käsittämätön kyky eläytyä rooliinsa ja ottaa yleisö hyppysiinsä.
Ivan paljon kehutuista hypyistään: "When I was a boy, I didn’t have an incredibly big jump. I didn’t think about it. When I came to the Bolshoi, I thought my best piece is the pirouettes. I do many pirouettes — 10, 11, 21. I do 21 pirouettes one time in my life. I’m so happy! Then I try jumping, and everyone says it’s so good. But my pirouettes!”
Don Quijoten jälkeen Ivan on tanssinut Bolshoissa pääosat mm. baleteissa Spartacus, Flames of Paris, La Fille Mal Gardee, Bajadeeri, Pähkinänsärkijä, muun muassa. Ivan on tanssinut myös moderneissa teoksissa, kuten Christopher Wheeldonin "Misericordes" teoksessa. Ivan ylennettiin principaliksi v.2010.
Paitsi lavalla niin myös yksityiselämässä Ivan ja Natalia ovat tätä nykyä pari. Kaksikko meni kihloihin v.2011. Ah, niin ihanaa :)
Vuonna 2011 Ivan ja Natalia shokeerasivat erityisesti venäläistä balettimaailmaa ilmoittamalla, että he jättävät Bolshoin ja siirtyvät tanssimaan Pietarin Mikhailovsky-teatteriin. Ivan selitti siirtoa suuremmalla taiteellisella vapaudella: “We are making progress, we want to move on, move forward, but it's very difficult to change our line of roles at the Bolshoi, where we once shone so brightly. We don't want to lock ourselves into two or three so-called 'signature roles', we want to dance more, especially new choreography.”
Syksyllä 2012 American Ballet Theater ilmoitti kiinnittäneensä Vasilievin principaliksi kaudelle 2012-2013. Osipova oli jo aiemmin tanssinut ABT:lle guest starina.
Ivanin tarina siis jatkuu rapakon toisella puolen ja toivottavasti jatkuu vielä pitkään. Olen kerran nähnyt Ivanin lavalla ja mies on aivan huikea. Sitä bravuran määrää, koko ajan teki mieli hurrata :) Jos teillä joskus on mahdollisuus nähdä Ivan lavalla, niin suosittelen lämpimästi. Siihen asti voitte ihastella Ivania Youtubesta, näistä videoista on hyvä aloittaa :)
Kuka Ivan Vasiliev?
Ivan Vasiliev (s. 1989) opiskeli balettia Ukarainassa ja Valko-Venäjällä ja valmistui v.2006 Valko-Venäjän valtiollisesta koreaografiakoulusta Minskistä. Opiskeluaikoinaan Ivan osallistui melko ahkerasti eri balettikilpailuihin ja varsin menestyksekkäästi, saavuttaen kultamitalin mm. Moskovan kansainvälisessä balettikilpailussa v.2005 ja Grand Prix-voiton Varnan kansainvälisessä balettikilpailussa v. 2006. Lisäksi Vasiliev tanssi Valko-Venäjän kansallisbaletissa Don Quijoten Basilion ja Le Corsairen roolit ollessaan vielä balettikoulussa - melkoinen luotto nuoreen mieheen.
Mutta ei turhaan, sillä Ivanin taidot oli pistetty merkille aivan balettimaailman huipulla - sekä Bolshoin että Mariinskin seurueet kilpailivat Ivanin saamisesta riveihinsä. Bolshoi veti kisassa pidemmän korren. On puhuttu, että Bolshoin oli PAKKO saada nouseva supertähti Ivan, jotta viimeiset vuodet ehkä hieman Mariinskin varjossa seisonut seurue saisi uutta nostetta. Bolshoin tuoreelle naistähdelle Natalia Osipovalle oli lisäksi saatava partneriksi yhtä valovoimainen miestanssija.
Ivan liittyi Bolshoin seurueeseen v. 2006 tittelillä "soloist" ja tanssi ensimmäisenä Bolshoi-roolinaan Don Quijoten Basilion roolin. Kitrinä tanssi useimmiten Natalia Osipova. Nataliaa ja Ivanina pidettiin loistavana parina, molemmat olivat teknisesti virtuoosimaisia ja molempien tavaramerkkinä olivat korkeat ja räjähtävät hypyt.
Alla Ivanin ja Natalian Don Quijote Coda v. 2008. TJEU.
"Next Baryshnikov" tai "Rocket Man" ovat Ivaniin usein liitettyjä kommentteja. Baryshnikoviin vertailu on luonnollista, ovathan molemmat tanssijat tekniikaltaan virtuoosimaisia, upeita hyppääjiä ja pyörijöitä. Ivan on kuitenkin Mihailia paljon lyhyempi ja rotevampi, eikä ehkä niin perinteinen lyyrinen balettitanssija. Joka tapauksessa Ivan on aivan uskomaton esiintyjä, jolla on käsittämätön kyky eläytyä rooliinsa ja ottaa yleisö hyppysiinsä.
Ivan paljon kehutuista hypyistään: "When I was a boy, I didn’t have an incredibly big jump. I didn’t think about it. When I came to the Bolshoi, I thought my best piece is the pirouettes. I do many pirouettes — 10, 11, 21. I do 21 pirouettes one time in my life. I’m so happy! Then I try jumping, and everyone says it’s so good. But my pirouettes!”
Paitsi lavalla niin myös yksityiselämässä Ivan ja Natalia ovat tätä nykyä pari. Kaksikko meni kihloihin v.2011. Ah, niin ihanaa :)
Vuonna 2011 Ivan ja Natalia shokeerasivat erityisesti venäläistä balettimaailmaa ilmoittamalla, että he jättävät Bolshoin ja siirtyvät tanssimaan Pietarin Mikhailovsky-teatteriin. Ivan selitti siirtoa suuremmalla taiteellisella vapaudella: “We are making progress, we want to move on, move forward, but it's very difficult to change our line of roles at the Bolshoi, where we once shone so brightly. We don't want to lock ourselves into two or three so-called 'signature roles', we want to dance more, especially new choreography.”
Syksyllä 2012 American Ballet Theater ilmoitti kiinnittäneensä Vasilievin principaliksi kaudelle 2012-2013. Osipova oli jo aiemmin tanssinut ABT:lle guest starina.
Ivanin tarina siis jatkuu rapakon toisella puolen ja toivottavasti jatkuu vielä pitkään. Olen kerran nähnyt Ivanin lavalla ja mies on aivan huikea. Sitä bravuran määrää, koko ajan teki mieli hurrata :) Jos teillä joskus on mahdollisuus nähdä Ivan lavalla, niin suosittelen lämpimästi. Siihen asti voitte ihastella Ivania Youtubesta, näistä videoista on hyvä aloittaa :)
maanantai 29. lokakuuta 2012
Murtunut varvas
Siis voi persikka. Mursin sitten pikkuvarpaani eilen ja näyttää pahasti siltä, että baletti on ainakin kuukauden tauolla. Ei paras hetki loukkaantua, sillä näytökset todennäköisesti menevät myös sivu suun :(
En murtanut varvasta tanssiessa tai missään muussakaan vaarallisessa lajissa, vaan täysin yhdentekevässä paikassa; astuin rappuselta huonosti alas ja varvas vääntyi alle. Voilà. Siinä hetkessä sattui, mutta ajattelin kivun menevän ohi. Parin tunnin kuluessa varvas kuitenkin turposi ja siihen ilmestyi muhevat verenpurkaumat, joten jo tästä tiesin, että nyt ei käynyt hyvin. Varvas ei myöskään kestänyt enää painon varaamista esim. kävellessä, joten lääkäriin kävi matka...
Lääkäri katsoi varvasta ja totesi, että hyvin todennäköisesti se on murtunut. Pikkuvarpaan takia ei kuitenkaan yleensä oteta röntgenkuvia, sillä oli varvas murtunut tai ei, on hoito yleensä aina sama - jäitä, kipulääkettä ja teippaaminen kiinni viereiseen varpaaseen (liikkuvuuden rajoittamiseksi). Näin ollen mukaan sain suullisen diagnoosin ja lääkärintodistuksen tanssituntihyvityksen saamiseksi. Omaa työtäni murtunut varvas ei haittaa, istumatyössä kun olen...
Tänään olen yrittänyt varoa varaamasta varpaan päälle painoa, ja varvas on tosiaan teipattu. Normaali kävely ei onnistu, voin lähinnä klenkata ja tunnen itseni melko rammaksi (keppejä mulla ei kuitenkaan ole). Ei ehkä pitäisi, sillä pikkuvarvas ei ole onneksi esim. baletin kannalta se kriittisin varvas, paljon huonompi tilannehan olisi, jos isovarvas olisi murtunut...Isovarvas on kuitenkin jalan anatomian kannalta kriittinen ja kannattelee esim. relevéssä pääosan painosta. Lisäksi pikkuvarpaan murtuma on pieni, eli se paranee melko nopeasti. Ei todennäköisesti tarpeeksi nopeasti joulunäytöksiä tms. ajatellen, mutta useita kuukausia pitkä tanssitauko ei kuitenkaan liene edessä...
Murtuneen pikkuvarpaan kanssa voi onneksi tehdä muunlaista urheilua, eli aion nyt käydä ahkerasti pilateksessa ja joogassa, sekä venytellä omatoimisesti. Spinningiä ja uintilajeja voi myös harrastaa, eli onneksi energiaa pääsee tanssitauonkin aikana purkamaan :)
Tanssikaahan te muut allekirjoittaneenkin puolesta!
torstai 25. lokakuuta 2012
Paquita Season is on
Tällä hetkellä teemme näytöksiin Paquita-baletin muutamia pätkiä.
Paquita ei ehkä ole baleteista niitä tunnetuimpia suuren yleisön keskuudessa, verrattuna vaikkapa Joutsenlampeen tai Giselleen. Paquita on kuitenkin hyvin omanlaisensa baletti, jolla on perinteet jo 1850-luvulla.
Paquitan koreografia tehtiin ensin Paris Opera Balletille, mutta kuuluisampi baletista tuli pari vuosikymmentä myöhemmin, jolloin Paquita esitettiin ensi kertaa Venäjällä. Balettikoreografina toimi tällöin kuuluisa Marius Petipa, joka myös lisäsi balettiin uusia osia, joista kuuluisin lienee ehdottomasti Paquita Grand Pas Classique.
Paquita-baletille tunnusomaista on masurkka-tahti, joka ei tunnu lähtevän päästä kulumallakaan (ainakaan allekirjoittaneen) :) Baletissa käytetään hyvin paljon käsiä vyötäröllä (masurkan tyyliin). Lisäksi Paquitalle ovat tunnusomaisia hyppelyt ja isot kuorokohtaukset.
Viime kaudella teimme Paquitasta pätkät 0:00-4:10, 15:20-16:46 ja 18:20-19:00. Paris Opera Balletin versio erosi muutamassa kohdassa, mm. pienemmän esiintymislavamme myötä oli pakko tehdä muutamia soveltavia ratkaisuja.
Tänä vuonna teemme Paquitasta (linkki koko balettiin) osat 1:25:55-1:28:40 ja 31:15-32:45. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä ja niin, että tuo pas de trois on muutettu sopimaan 12 hengelle :) Kuulostaa erikoiselta, mutta koreografia on oikein toimiva :)
Oma Paquita-esityksemme on vielä melko lailla vaiheessa, mutta onneksi joulunäytöksiin on vielä hetki aikaa...
Paquita ei ehkä ole baleteista niitä tunnetuimpia suuren yleisön keskuudessa, verrattuna vaikkapa Joutsenlampeen tai Giselleen. Paquita on kuitenkin hyvin omanlaisensa baletti, jolla on perinteet jo 1850-luvulla.
Paquitan koreografia tehtiin ensin Paris Opera Balletille, mutta kuuluisampi baletista tuli pari vuosikymmentä myöhemmin, jolloin Paquita esitettiin ensi kertaa Venäjällä. Balettikoreografina toimi tällöin kuuluisa Marius Petipa, joka myös lisäsi balettiin uusia osia, joista kuuluisin lienee ehdottomasti Paquita Grand Pas Classique.
Paquita-baletille tunnusomaista on masurkka-tahti, joka ei tunnu lähtevän päästä kulumallakaan (ainakaan allekirjoittaneen) :) Baletissa käytetään hyvin paljon käsiä vyötäröllä (masurkan tyyliin). Lisäksi Paquitalle ovat tunnusomaisia hyppelyt ja isot kuorokohtaukset.
Viime kaudella teimme Paquitasta pätkät 0:00-4:10, 15:20-16:46 ja 18:20-19:00. Paris Opera Balletin versio erosi muutamassa kohdassa, mm. pienemmän esiintymislavamme myötä oli pakko tehdä muutamia soveltavia ratkaisuja.
Tänä vuonna teemme Paquitasta (linkki koko balettiin) osat 1:25:55-1:28:40 ja 31:15-32:45. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä ja niin, että tuo pas de trois on muutettu sopimaan 12 hengelle :) Kuulostaa erikoiselta, mutta koreografia on oikein toimiva :)
Oma Paquita-esityksemme on vielä melko lailla vaiheessa, mutta onneksi joulunäytöksiin on vielä hetki aikaa...
perjantai 19. lokakuuta 2012
Inspiroivia tanssijoita - Maria Kochetkova
Maailmassa on niin paljon hyviä tanssijoita. Eräs suosikeistani on Maria Kochetkova, nykyisin San Francisco Balletin Principal dancer.
Maria on syntynyt Moskovassa v.1984 ja opiskeli nuoruusvuotensa Bolshoin balettiakatemiassa. Kahdeksan Bolshoi-koulun vuoden jälkeen hän siirtyi Englantiin, Royal Balletiin. Maria nousi suuren maailman tietoisuuteen v. 2008, jolloin Maria kilpaili NBC:n ohjelmassa "Superstars of Dance", voittaen soolo-sarjan kultamitalin.
Maria on kaunis sekä sielukas tanssija, ja varustettu rautaisella tekniikalla ja notkeudella, kuten Bolshoi-tanssijat yleensäkin. Ehkä eniten arvostan Mariassa kuitenkin hänen pohdintojaan baletista ja tanssimisesta. Marian ollessa Anaheim Balletin erikoisvieraana, hän totesi baletista mm. seuraavasti:
"It's how much you want to do it, how you accept difficulties. They are there to make you stronger, not to push you away from what you love. We aren't born in perfect bodies. But ballet isn't a modeling business, it's about dancing. It's about how you express yourself and use what you have to do what you love."
Voiko sen enää hienommin kiteyttää?
Alla muutama video Mariasta, enjoy :)
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Maria on syntynyt Moskovassa v.1984 ja opiskeli nuoruusvuotensa Bolshoin balettiakatemiassa. Kahdeksan Bolshoi-koulun vuoden jälkeen hän siirtyi Englantiin, Royal Balletiin. Maria nousi suuren maailman tietoisuuteen v. 2008, jolloin Maria kilpaili NBC:n ohjelmassa "Superstars of Dance", voittaen soolo-sarjan kultamitalin.
Maria on kaunis sekä sielukas tanssija, ja varustettu rautaisella tekniikalla ja notkeudella, kuten Bolshoi-tanssijat yleensäkin. Ehkä eniten arvostan Mariassa kuitenkin hänen pohdintojaan baletista ja tanssimisesta. Marian ollessa Anaheim Balletin erikoisvieraana, hän totesi baletista mm. seuraavasti:
"It's how much you want to do it, how you accept difficulties. They are there to make you stronger, not to push you away from what you love. We aren't born in perfect bodies. But ballet isn't a modeling business, it's about dancing. It's about how you express yourself and use what you have to do what you love."
Voiko sen enää hienommin kiteyttää?
Alla muutama video Mariasta, enjoy :)
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Tukilajina bikram-jooga
Moni tanssia harrastava treenaa myös tukilajeja, pilatesta, joogaa etc. Itsellänihän lajeja on muitakin eikä osa niistä tue tanssiharrastustani pätkääkään, mutta se on toinen juttu se :)
Pyrin itse tekemään jonkin verran kehonhuoltoa mm. pilateksen ja itse kehittelemäni kehonhuoltotekniikan muodossa. Voin jossain vaiheessa kertoa tästä omasta kehonhuoltometodistani lisää, mutta sanottakoon nyt tässä vaiheessa, että se sisältää itse parhaiksi kokemiani harjoitteita mm. pilateksesta, astanga-joogasta, alexander-tekniikasta, baletin lattiatanko-tekniikoista ym., yhdistettynä venyttely-liikkeisiin.
Uusvanha tukilajini on bikram-jooga, joka on siis alkuperäinen hot jooga. Olen tehnyt bikramia epäsäännöllisen säännöllisesti jo muutamia vuosia, mutta olen yrittänyt taas ottaa bikramin säännölliseksi huoltotunniksi treeniohjelmaani.
Bikram-tunti muodostuu 26 asennon ja kahden hengitysharjoituksen sarjasta(kokonaiskesto n. 90 min), joka tehdään +38-39-asteisessa huoneessa, jonka ilmankosteus on n. 40%. Olosuhteet siis jäljittelevät joogan alkuperäisiä syntyolosuhteita Intiassa. Bikram-jooga on hatha-joogan sukua, eli tunnilla ei tehdä aurinkotervehdys-sarjaa eikä muitakaan astanga-joogalle tyypillisiä liikesarjoja.
Hatha-joogan sukuisena bikram-sarja on hidasliikkeinen (ei nykivä) joten loukkaantumisen vaara (esim. lihasten ja nivelien revähtäminen) on pieni. 90 minuutin aikana käydään läpi koko vartalo. Jooga-salin lämpö auttaa venymistä, jolloin saadaan suurempi joustavauus nivelissä, lihaksissa ja jänteissä.
Lämmön ansiosta kehon hiussuonet laajenevat, hapettaen paremmin solukon, kudokset ja lihakset, ja auttaa poistamaan kuona-aineita kehosta. Bikram-jooga auttaa erityisesti hidastamaan sidekudoksien vanhenemisprosessia, joka alkaa jo 20 ikävuoden jälkeen!
Voisin tässä samalla vielä tarkentaa, että bikram ei suinkaan ole sama kuin monet muut hot jooga-paikat, joissa tehtävä jooga ei siis ole bikramia nähnytkään. Bikram on nimenomaan tämä 26 liikkeen + 2 hengitysharjoituksen kokonaisuus, joka on aina sama. Ei sinnepäin ja soveltaen, niin kuin lähes kaikissa muissa hot jooga-paikoissa. Toinen tärkeä ero oikean bikram-joogan ja monien muiden hot jooga-paikkojen välillä on ilmankosteusaste. Suurimmassa osassa hot jooga-paikoissa sali on ainoastaan lämmin, ei oikeastaan kostea. Ilmankosteus on kuitenkin tärkeä asia alkuperäisessä bikramissa, joka siis olosuhteiltaan jäljittelee kuuman (ja kostean) Intian olosuhteita. Kaikki hot jooga ei siis suinkaan ole bikramia, vaan hot joogaa on monenlaista, joista bikram on nimenomaan se sertifioitu ja perinteisin.
Voimistelu- ja balettitaustaisena en oikeastaan hae bikramista lisää notkeutta, vaan muita hyötyjä, kuten hiusverisuonten parempaa toimintaa, sidekudoksien vanhenemisen hidastumista ja "myrkkyjen" poistumista kehosta hikoilun kautta. Muita bikramin hyötyjä on listattu mm. täällä.
Bikram-tunnilla hikoillaan runsaasti, aivan turha laittaa mitään meikkiä tai kampausta - 90 minuutin jälkeen on aivan uitettu koira :) Runsaan hikoilun vuoksi käytän tunnilla vain vatsan paljastavaa urheilutoppia ja pienen pieniä tanssisortseja, en mitenkään pystyisi käyttämään esim. pitkiä trikoita, niin kuuma tunnilla tulee. Bikramissa miehet ovat yleensä paidatta, eli paljasta pintaa näkyy kummallakin sukupuolella :) Tunti on raskas, mutta sen jälkeen on todella hyvä olo. Käyn yleensä bikramissa sunnuntaisin ja se palauttaa mahtavasti raskaan treeniviikon jälkeen.
Helsingissä aitoa bikramia voi treenata aivan ydinkeskustassa, eli täällä. Uuden oppilaan tarjous on 2 tuntia 20 eurolla, ei paha! Ei kun kokeilemaan :)
Pyrin itse tekemään jonkin verran kehonhuoltoa mm. pilateksen ja itse kehittelemäni kehonhuoltotekniikan muodossa. Voin jossain vaiheessa kertoa tästä omasta kehonhuoltometodistani lisää, mutta sanottakoon nyt tässä vaiheessa, että se sisältää itse parhaiksi kokemiani harjoitteita mm. pilateksesta, astanga-joogasta, alexander-tekniikasta, baletin lattiatanko-tekniikoista ym., yhdistettynä venyttely-liikkeisiin.
Uusvanha tukilajini on bikram-jooga, joka on siis alkuperäinen hot jooga. Olen tehnyt bikramia epäsäännöllisen säännöllisesti jo muutamia vuosia, mutta olen yrittänyt taas ottaa bikramin säännölliseksi huoltotunniksi treeniohjelmaani.
Bikram-tunti muodostuu 26 asennon ja kahden hengitysharjoituksen sarjasta(kokonaiskesto n. 90 min), joka tehdään +38-39-asteisessa huoneessa, jonka ilmankosteus on n. 40%. Olosuhteet siis jäljittelevät joogan alkuperäisiä syntyolosuhteita Intiassa. Bikram-jooga on hatha-joogan sukua, eli tunnilla ei tehdä aurinkotervehdys-sarjaa eikä muitakaan astanga-joogalle tyypillisiä liikesarjoja.
Hatha-joogan sukuisena bikram-sarja on hidasliikkeinen (ei nykivä) joten loukkaantumisen vaara (esim. lihasten ja nivelien revähtäminen) on pieni. 90 minuutin aikana käydään läpi koko vartalo. Jooga-salin lämpö auttaa venymistä, jolloin saadaan suurempi joustavauus nivelissä, lihaksissa ja jänteissä.
Lämmön ansiosta kehon hiussuonet laajenevat, hapettaen paremmin solukon, kudokset ja lihakset, ja auttaa poistamaan kuona-aineita kehosta. Bikram-jooga auttaa erityisesti hidastamaan sidekudoksien vanhenemisprosessia, joka alkaa jo 20 ikävuoden jälkeen!
Voisin tässä samalla vielä tarkentaa, että bikram ei suinkaan ole sama kuin monet muut hot jooga-paikat, joissa tehtävä jooga ei siis ole bikramia nähnytkään. Bikram on nimenomaan tämä 26 liikkeen + 2 hengitysharjoituksen kokonaisuus, joka on aina sama. Ei sinnepäin ja soveltaen, niin kuin lähes kaikissa muissa hot jooga-paikoissa. Toinen tärkeä ero oikean bikram-joogan ja monien muiden hot jooga-paikkojen välillä on ilmankosteusaste. Suurimmassa osassa hot jooga-paikoissa sali on ainoastaan lämmin, ei oikeastaan kostea. Ilmankosteus on kuitenkin tärkeä asia alkuperäisessä bikramissa, joka siis olosuhteiltaan jäljittelee kuuman (ja kostean) Intian olosuhteita. Kaikki hot jooga ei siis suinkaan ole bikramia, vaan hot joogaa on monenlaista, joista bikram on nimenomaan se sertifioitu ja perinteisin.
Voimistelu- ja balettitaustaisena en oikeastaan hae bikramista lisää notkeutta, vaan muita hyötyjä, kuten hiusverisuonten parempaa toimintaa, sidekudoksien vanhenemisen hidastumista ja "myrkkyjen" poistumista kehosta hikoilun kautta. Muita bikramin hyötyjä on listattu mm. täällä.
Bikram-tunnilla hikoillaan runsaasti, aivan turha laittaa mitään meikkiä tai kampausta - 90 minuutin jälkeen on aivan uitettu koira :) Runsaan hikoilun vuoksi käytän tunnilla vain vatsan paljastavaa urheilutoppia ja pienen pieniä tanssisortseja, en mitenkään pystyisi käyttämään esim. pitkiä trikoita, niin kuuma tunnilla tulee. Bikramissa miehet ovat yleensä paidatta, eli paljasta pintaa näkyy kummallakin sukupuolella :) Tunti on raskas, mutta sen jälkeen on todella hyvä olo. Käyn yleensä bikramissa sunnuntaisin ja se palauttaa mahtavasti raskaan treeniviikon jälkeen.
Helsingissä aitoa bikramia voi treenata aivan ydinkeskustassa, eli täällä. Uuden oppilaan tarjous on 2 tuntia 20 eurolla, ei paha! Ei kun kokeilemaan :)
maanantai 15. lokakuuta 2012
Aina ei kulje
Jokainen balettitanssija, niin harrastaja kuin ammattilainen, sen tietää: Aina ei kulje. Ja kun ei kulje, niin ainakin allekirjoittaneelle iskee ihan rehti vitutus.
Nyt ei ole siis kyse siitä, että kerran tai kaksi mokailee, vaan siitä, kun lähestulkoon kaikki tunnilla menee päin prinkkalaa. Et muista sarjoja, jalat eivät toimi, kädet eivät toimi, mikään ei oikeastaan toimi. Liikkeet, jotka normaalisti teet hyvällä varmuudella epäonnistuvat, puhumattakaan niistä liikkeistä, jotka muutenkin ovat haastavia. Näissä ei toivoakaan.
Raivostuttavinta tällaisessa tunnissa ei oikeastaan ole edes se, että epäonnistun. Inhottavinta on epäonnistua hyvien tanssikamujen ja opettajasi nähden, jotka tietävät "normaalin" tasosi. Jotenkin ainakin itselleni tulee sellainen tunne, että mokailemalla en petä vain itseäni, vaan myös kaikki muut. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, varsinkin kun yleensä on kyseessä ihan normaali treeni, eikä mikään näytös.
Viimeksi tällainen epäonnen treeni koetteli minua viime keskiviikkona. Teki mieli lähteä kävelemään ulos kesken tunnin, mutta jotenkin sain vietyä treenit loppuun. Tämänkaltaisten treenien jälkeen minuun iskee aina kauhu: Miten pääsen tästä yli?! Olenko todella taantunut tälle tasolle pysyvästi?
Tähän ikään mennessä olen oppinut sen, että huonot treenit suututtavat ja aiheuttavat kurjan olon, mutta siitä ON mahdollista päästä yli. Oma "ylimenostrategiani" on mennä treenaamaan mahdollisimman pian, mieluummin alemman tason tunnille ja kyntää läpi perusasioita uudelleen ja uudelleen. Alemmalla tuntitasolla ymmärtää, että oikeasti osaa jo aika paljon ja saa niitä tärkeitä onnistumisen elämyksiä. Ja tietysti saa treenattua perusasioita läpi kaikessa rauhassa. Tämän "recovery"-tunnin jälkeen seuraavat treenikerrat omalla tasolla kulkevat yleensä taas ihan mallikkaasti.
Baletti on jännä laji. Niin vaikea, että epäonnistumisia tulee koko ajan, milloin pienempiä ja milloin isompia. Kaikki baletinharrastajat tietävät, että jo pelkkä seisominen paikallaan oikeassa asennossa vaatii harjoittelua, jotta kaikki palaset loksahtavat kohdalleen; pää, ryhti, aukikierto, kannatus jne. Baletin harrastaminen vaatiikin suurta sietokykyä kestää epäonnistumisia ja treenata perusasioita aina vain uudelleen ja uudelleen. Moni ei tanssia harrastava ystäväni kysyy minulta säännöllisesti, että "miksi moinen masokismi?". Itselleni vastaus piilee siinä, kun on todella pitkään harjoitellut ja yrittänyt, niin konkreettisesti jossain vaiheessa näkee edistyksen ja onnistumisen - tämä tunne on aivan mahtava. Silloin unohtuvat kaikki kiukun ja epätoivon hetket. Ainakin hetkeksi ;)
Alla oleva video kuvaa joskus tuntoja balettitunnilla ;) Tsemppiä kaikille syksyn treeneihin, niin hyviin kuin huonoihinkin.
Nyt ei ole siis kyse siitä, että kerran tai kaksi mokailee, vaan siitä, kun lähestulkoon kaikki tunnilla menee päin prinkkalaa. Et muista sarjoja, jalat eivät toimi, kädet eivät toimi, mikään ei oikeastaan toimi. Liikkeet, jotka normaalisti teet hyvällä varmuudella epäonnistuvat, puhumattakaan niistä liikkeistä, jotka muutenkin ovat haastavia. Näissä ei toivoakaan.
Raivostuttavinta tällaisessa tunnissa ei oikeastaan ole edes se, että epäonnistun. Inhottavinta on epäonnistua hyvien tanssikamujen ja opettajasi nähden, jotka tietävät "normaalin" tasosi. Jotenkin ainakin itselleni tulee sellainen tunne, että mokailemalla en petä vain itseäni, vaan myös kaikki muut. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, varsinkin kun yleensä on kyseessä ihan normaali treeni, eikä mikään näytös.
Viimeksi tällainen epäonnen treeni koetteli minua viime keskiviikkona. Teki mieli lähteä kävelemään ulos kesken tunnin, mutta jotenkin sain vietyä treenit loppuun. Tämänkaltaisten treenien jälkeen minuun iskee aina kauhu: Miten pääsen tästä yli?! Olenko todella taantunut tälle tasolle pysyvästi?
Tähän ikään mennessä olen oppinut sen, että huonot treenit suututtavat ja aiheuttavat kurjan olon, mutta siitä ON mahdollista päästä yli. Oma "ylimenostrategiani" on mennä treenaamaan mahdollisimman pian, mieluummin alemman tason tunnille ja kyntää läpi perusasioita uudelleen ja uudelleen. Alemmalla tuntitasolla ymmärtää, että oikeasti osaa jo aika paljon ja saa niitä tärkeitä onnistumisen elämyksiä. Ja tietysti saa treenattua perusasioita läpi kaikessa rauhassa. Tämän "recovery"-tunnin jälkeen seuraavat treenikerrat omalla tasolla kulkevat yleensä taas ihan mallikkaasti.
Baletti on jännä laji. Niin vaikea, että epäonnistumisia tulee koko ajan, milloin pienempiä ja milloin isompia. Kaikki baletinharrastajat tietävät, että jo pelkkä seisominen paikallaan oikeassa asennossa vaatii harjoittelua, jotta kaikki palaset loksahtavat kohdalleen; pää, ryhti, aukikierto, kannatus jne. Baletin harrastaminen vaatiikin suurta sietokykyä kestää epäonnistumisia ja treenata perusasioita aina vain uudelleen ja uudelleen. Moni ei tanssia harrastava ystäväni kysyy minulta säännöllisesti, että "miksi moinen masokismi?". Itselleni vastaus piilee siinä, kun on todella pitkään harjoitellut ja yrittänyt, niin konkreettisesti jossain vaiheessa näkee edistyksen ja onnistumisen - tämä tunne on aivan mahtava. Silloin unohtuvat kaikki kiukun ja epätoivon hetket. Ainakin hetkeksi ;)
Alla oleva video kuvaa joskus tuntoja balettitunnilla ;) Tsemppiä kaikille syksyn treeneihin, niin hyviin kuin huonoihinkin.
lauantai 13. lokakuuta 2012
Paluu ja uusi alku, taas kerran :)
Hei kaikki ihanaiset tanssijat ja muut sporttaajat siellä ruudun toisella puolella. Ja sohvaperunat myös :)
Tää tekis niinkun paluun piiiitkältä tauolta. Pohdiskeltuani, että miksi tämä blogi on olemassa ja haluanko sitä jatkossa ylläpitää, niin tulos oli, että haluan aidosti ja oikeasti jakaa liikunnan riemuja ja välillä muitakin tuntoja teidän kanssanne.
Kaikki sporttailu on kuulunut luonnollisesti ohjelmaan tauonkin aikana. Tanssinut olen, paljon. Kehityksestä en niinkään tiedä, mutta kivaa on matkan varrella taas kerran ollut. Laskuhommia on myös tullut harrasteltua, ja olen vihdoin innostunut oikeasti myös kiipeilystä. Kiipeilyä on tullut kokeiltua epäsäännöllisen säännöllisesti jo vuosikausia, mutta en ole koskaan tehnyt sitä tarpeeksi systemaattisesti, jotta hommassa olisi kehittynyt. Kovin edistynyttä ei homma vieläkään ole, mutta it's getting there :) Kiipeilyssä on aivan ihanaa, kun näin aloittelijana kehittyy nopeasti. Aivan toista kuin kyntäminen vaikkapa balettitunneilla - vuosikausia rehkit ja yrität vaikkapa nelospiruettia, etkä vieläkään onnistu. Muuten kuin 1-2 kertaa vahingossa ja silloin kun kukaan muu ei edes näe.
Kesälomani kului yllättäen taas New Yorkissa tanssin pyörteissä. Näin vuosien karttuessa (kyllä, maaginen 30 meni tässä blogitauon aikana myös rikki) odotan koko ajan, että koska ikä alkaa näkyä tekemisessä. Koska alkaa sattua, koska jalka ei enää pysy korvan vieressä, koska hyppy alkaa laahata maata jne. Voin kertoa, että näin ei ole vielä käynyt. Erityisesti New Yorkissa odotin, että onko tämä SE kesä, jolloin en enää kehity, ja tanssin huonommin kuin ennen. Kuitenkaan tämäKÄÄN ei vielä ollut se kesä, vaan oikeastaan päinvastoin. Tanssi tuntui paremmalta ja luontevammalta kuin koskaan ennen ja kun lähdön hetki takaisin Suomeen tuli, niin itkuhan siinä pääsi. Huikean ihanat tanssiviikot kuluivat kuin siivillä mitä mahtavampien opettajien, koreografien ja tanssijoiden kanssa, voi että sitä on nyt taas ikävä...
Otettiin taas tanssikamun kanssa muutamia Ballerina Project-henkisiä kuvia Manhattanin eri puolilla, alla eräs yksinkertainen otos Battery Parkista, Manhattanin eteläkärjestä.
Nyt viikonlopun balettitreenit kutsuvat, palataan taas pian astialle muruset! Lupaan, ei kestä kahta vuotta ;)
Tää tekis niinkun paluun piiiitkältä tauolta. Pohdiskeltuani, että miksi tämä blogi on olemassa ja haluanko sitä jatkossa ylläpitää, niin tulos oli, että haluan aidosti ja oikeasti jakaa liikunnan riemuja ja välillä muitakin tuntoja teidän kanssanne.
Kesälomani kului yllättäen taas New Yorkissa tanssin pyörteissä. Näin vuosien karttuessa (kyllä, maaginen 30 meni tässä blogitauon aikana myös rikki) odotan koko ajan, että koska ikä alkaa näkyä tekemisessä. Koska alkaa sattua, koska jalka ei enää pysy korvan vieressä, koska hyppy alkaa laahata maata jne. Voin kertoa, että näin ei ole vielä käynyt. Erityisesti New Yorkissa odotin, että onko tämä SE kesä, jolloin en enää kehity, ja tanssin huonommin kuin ennen. Kuitenkaan tämäKÄÄN ei vielä ollut se kesä, vaan oikeastaan päinvastoin. Tanssi tuntui paremmalta ja luontevammalta kuin koskaan ennen ja kun lähdön hetki takaisin Suomeen tuli, niin itkuhan siinä pääsi. Huikean ihanat tanssiviikot kuluivat kuin siivillä mitä mahtavampien opettajien, koreografien ja tanssijoiden kanssa, voi että sitä on nyt taas ikävä...
Otettiin taas tanssikamun kanssa muutamia Ballerina Project-henkisiä kuvia Manhattanin eri puolilla, alla eräs yksinkertainen otos Battery Parkista, Manhattanin eteläkärjestä.
 |
| Sporttiprinsessa @ Battery Park, New York. |
Nyt viikonlopun balettitreenit kutsuvat, palataan taas pian astialle muruset! Lupaan, ei kestä kahta vuotta ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
