Dance - TANSSIN VOITTO

Mahtavaa Sam! Olit kertakaikkisen upea.

(Kuva Ilta-Sanomien nettisivuilta)



Aikaisemmin kirjoitin, että mun suosikki on Markku, mahtavan lavapresenssinsä ansiosta, ja sellaisena Markku pysyikin mulle loppuun asti. Samalla olen kuitenkin aivan huikean iloinen Samin voitosta. Sam oli kisan teknisesti paras tanssija, monipuolisin, muuntautumiskykyisin ja ehdottomasti sympaattisin.

Samin lahjakkuus on harvinaislaatuista jopa Suomen ulkopuolella - en ole nähnyt edes Jenkeissä montaa noin loistavaa miestanssijaa. Minttu puolestaan on ihana ja lahjakas tanssija, mutta Jenkkilästä löytyy Mintun kaltaisia naistanssijoita melkoisesti. Mintulla on sitäpaitsi edelleen hurjasti kasvettavaa esiintyjänä.

Monilta keskustelupalstoilta on voinut lukea, että Minttu olisi hyötynyt stipendistä eniten, mutta eihän kilpailussa tästä ole kyse, vaan siitä, kuka on Suomen suosituin tanssija. Palkinto on toissijainen juttu, ei tässä äänestetty kehityskelpoisimmasta tanssijasta! Kuten Marco jo kisan varhaisessa vaiheessa sanoi, että kyseessä ei ole mikään tanssikoulu, vaan NYT HAETAAN VALMISTA PAKETTIA! Mitä ammattimaisempi taso kilpailussa, sen parempi, kyllä niitä harrastelijoiden tanssikisoja voi käydä sit katsomassa Dance Actionissa tms...LOL :)

Finaali itsessään oli mahtava, kaikki kilpailijat olivat parhaimmillaan ja esitykset olivat todella upeita. Koko ohjelma oli TANSSIN VOITTO!

Kuva täältä

Balettiopettajista

Eilen tuli taas mieleen, miten huikean erilaisia tanssinopettajat voivatkaan keskenään olla. Yksi ja sama laji, esimerkiksi baletti ja NIIN eri tyyli opettaa...Tilausta on varmastikin monelle eri opetustyylille, sillä ainahan se menee niin, että toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä :)

Esim. New Yorkin Alvin Ailey Schoolissa opettavan Kat Wildishin balettitunneilla on mm. tehty käsinseisontaa :D. Kyllä, tankoa apuna käyttäen. Meinasin räjähtää nauruun ekalla kerralla, mutta tää on Katin tunnilla ihan vakioelementti.

Jos puhutaan siitä, että mistä en pidä...Inhoan sitä, jos kaikki tankosarjat on sellaisia, että tanduet ja jetet tehdään "tuli perseen alla" tahdilla, mä preferoin mieluummin vähän hitaampaa tahtia - liikkeen huolellisuus lisääntyy  x10! Nopeillekin sarjoille on toki paikkansa, mutta on sellaisia opettajia, joilla ehkä adagiota lukuunottamatta kaikki liike on pientä ja nopeaa. Esim. Tanssiopistolla Emma on juuri tällainen opettaja. Emmahan on aivan ihana, suloinen ihminen ja jaksaa korjata väsymättömästi, mutta Emman tunnit ei vaan ole mua varten - en koskaan totu Emman omalaatuiseen musiikinkäyttöön enkä pidä siitä, että kaikki tangon "pienet jalat" pitää tehdä hirveällä nopeudella. Varsinkin aloittelijoiden/ keskitason tunneilla tanduet ja jetet pitäisi tehdä tekniikkaa painottaen - nopeuden tulisi olla toissijainen juttu.

Mistä mä sitten pidän...Mä olen aina tykännyt pitkistä sarjoista, joissa on selkeä rakenne ja musiikin käyttö. En hirveesti fanita sitä, että sarja on tosi lyhyt, ja sitten saman musiikin aikana se tehdään kaksi kertaa. Tulee sellainen tunne, että opettajaa on laiskottanut..Jenkeissä tää toistaminen on varsinkin tankosarjoissa TODELLA YLEISTÄ. Balettitunnit Jenkeissä ovat muutenkin erikoisia siinä mielessä, että tanko on melko helppo vaikeillakin tuntitasoilla, mutta keskilattia taas suhteessa PALJON vaikeampi. En ole koskaan oikein tajunnut tota yhdistelmää, siinä mielessä Suomen balettitunnit ovat parempia, koska ne edustavat alusta loppuun samaa tasoa.

Pidän live-säestyksestä tunneilla (kukapa ei...), ja toiveissa olis, että Suomessakin olisi ns. harrastelijatunneilla säestäjä ainakin ylimmällä tuntitasolla, vaikka vain pari kertaa viikossa.

Mun suosikkiopettaja Suomessa on HTO:n Jane Spackman. Janen opetusmetodiikka, musiikin käyttö, sarjat, liikekieli - kaikki on mulle perfect. Toinen aivan ihana opettaja on Noora Kuurne. Noora ei vielä edes ole valmis tanssinopettaja (pian tosin on), mutta Nooran perinpohjaisuus, todella tarkat korjaukset ja mielenkiintoiset sarjat ovat jotain aivan mahtavaa :) Noora on tuuraillut HTO:lla lähinnä kesälomien aikaan.

Mistä te tykkäätte balettitunnilla? Mikä opettajissa ärsyttää? Suosikkeja, inhokkeja?

Kuva lainattu täältä

Contemporary workshop @ DCA, feat. TOKYO

My body is aching but my soul is flying...tää kuvaa mun olotilaa varmaan parhaiten tällä hetkellä :)! Viime viikolla tuli tanssittua yli 20 tuntia...MAHTAVAA, TÄTÄ LISÄÄ! Balettia tietty (perus perus), mutta eniten contemporarya / lyricalia, ja näiden tuntien helmi oli tietysti viikonlopun cotemporary master workshop DCA:lla, jossa koreografina oli Kevin Inouye, a.k.a. TOKYO.

Ensinnäkin mun on pakko avautua jo torstaisesta contemporary-tunnista, joka on mun ystäväni Annan ideoima ja pitämä - viime torstaina tanssin yhden mun elämäni parhaista tunneista <3! Tiedättehän, joskus tulee se ihana flow; kaikki on helppoa, tunnet vain liikkeen, musiikin ja muu maailma on jossain kaukana...Viime torstaina oli just sellainen tunti. Meillä on lyrical-koreografia Katy Perryn "Not like the movies" biisiin, ja koreografia on just mun tyylinen, rakastan sitä...Alla Derek Mitchellin koreografia samaan biisiin - meidän koreossa on liikekielellisesti hyvin paljon samaa...



Nih, ja sit se viikonlopun workshop - aivan loistava. Workshop kesti siis perjantaista sunnuntaihin ja joka päivä oli n. 1,5 - 2 tunnin sessio (TOKYO:lla ei ollut minuuttien kanssa niin justiinsa :D). Workshopissa oli pääasiassa tosi hyviä tanssijoita ja sellaisessa porukassa on aina ihan mahtavaa tanssia. Joka päivä tehtiin eri koreografiaa ja joka päivä tehtiin myös erilaisia impro-harjoituksia (mitä mä rakastan suuresti).

TOKYO:n koreografiat on melko haastavia erikoisten käsien ja liikkeiden "tiheyden" vuoksi. Liiketiheydellä mä tarkoitan sitä, että yhden tahdin aikana tapahtuu liikkeellisesti paljon - ei vain "fan" tai arabeski, vaan samaan aikaan tapahtuu myös USEITA keskivartalon ja käsien liikkeitä. TOKYO oli myös aika tarkka liikkeiden laadusta - niiden piti olla JUST eikä melkein :)

TOKYO itse oli aivan upea niin tanssijana kuin ihmisenä, siitä näki, että sillä on oikeasti suuri halu sekä kehittää ihmisiä tanssijoina että myös viedä tanssikulttuuria eteenpäin. Se ei vain rutiininomaisesti opettanut askelia tai koreografiaa, vaan tuli ihmisiä lähelle, kehui, kritisoi ja kannusti. Erityisesti seuraavat jutut jäivät mun mieleen:

• "If you're not comfortable with yourself, audience will notice it and they'll feel uncomfortable too. Have the time of your life when you're dancing, it's your own choice!"
• "Dancing and singing are perhaps the only things you can do just using your own body, without any extra stuff , right there, anytime. And all of you here have the gift of dancing. Have you ever thought that you guys are very lucky? Not all have the gift of dancing, in fact very few".

Sunnuntaina viimeisen session jälkeen TOKYO lausui todella liikuttavat saatesanat, ja puoli salia itki...Mukaanlukien allekirjoittanut. Ei siis mikään aivan yhdentekevä tyyppi :) TOKYO tulee takaisin 4 viikon päästä, eli jos et nyt ollut mukana, niin silloin on tilaisuutesi olla paikalla! B THR OR B SQR :)! Tanssikoulu DCA:n sivuille tulee tarkempaa tietoa asiasta.