Näin taitaa nyt käydä mun tanssimiselle, ainakin baletille. Lonkasta on löytynyt kaikenlaista ei niin miellyttävää, joten on tainnut tulla aika ripustaa kärkitossut naulaan.
Kiitos baletti. Meillä on ollut hauskaa ja olemme kokeneet yhdessä paljon. Sinun kauttasi olen saanut hienoja ystäviä, lukuisia onnistumisen elämyksiä, kokenut epätoivon syvimpiä syövereitä, noussut niistä ylös, hikoillut, nauranut, itkenyt, mutta ennen kaikkea olen nauttinut yhteisestä matkastamme suunnattomasti. Matka loppui aiemmin, kuin olisin toivonut, mutta luulen kuitenkin, että pääsin perille; löysin tanssijuuden itsestäni.
"Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. Iloitse siitä, että se on ollut." -J.W. von Goethe
Olen tässä kevään aikana ehtinyt käydä katsomassa pari teosta, eli Eifman Balletin Anna Kareninan ja Kansallisoopperan Bella Figuran. Tulossa siis hieman yhteenvetoa näistä, tässä ensimmäisenä käsittelyssä Anna Karenina.
Olin katsomassa Eifman Balletin Red Gisellen pari vuotta sitten, ja pidin tästä kovasti. Siksi odotukset Anna Kareninaa kohtaan olivat myöskin korkealla. Pidin Eifmanin modernista liikekielestä ja principal dancer Nina Zmievets on mielestäni mahtava tanssija - karismaattinen ja atleettinen, ei mikään luurangonlaiha oksa, jonka tuuli uhkaa viedä mennessään, jollaisia monet venäläistanssijat usein ovat. Nina Zmievetsin piti olla nytkin pääsosassa, mutta valitettavasti Nina oli edellisillan näytöksessä satuttanut selkänsä, joten lavalla oli Ninan sijasta Yulia Manjeles. Myös castin miespääsosan esittäjä oli vaihtunnut, eli Oleg Markovia tuurasi Alexei Turko.
Pääosien esittäjien vaihtuminen näkyi epävarmuutena esityksessä, varsinkin ensimmäisellä puoliajalla. Lukuisat vaikeat nostot eivät ole helppoja paljonkaan harjoiteltuna, eivätkä etenkään extempore. Pari kertaa aidosti pelkäsin, että putoaako Yulia alas, sen verran hataran näköistä oli meno. Yulia suoriutui Annan roolista ihan kiitettävästi, mutta mitään suurta tunnetta en oikein aistinut. Ehkä effortti meni nyt siihen, että esityksen vaikeista teknisistä yksityiskohdista suoriudutaan kunnialla. Sinänsä vähän harmi, koska mielestäni Annan roolissa pitäisi intohimon näkyä tulisena viimeiselle penkkiriville asti. Alexein suoritus oli mielestäni Yuliaa huonompi, vaikkei mitään isompia virheitä tehnytkään. Pientä haparointia ja ylimääräisiä askeleita, mutta Alexei Turkon suoritus Karenina oli kuitenkin viihdyttävä, sen verran karismaattinen tanssija kun on.
Kokonaisuutena 1. puoliaika meni miten kuten, ja oli tietysti pieni pettymys, kun odotukset olivat olleet aika korkeat. Liikekieli ja koreografia olivat toki mielenkiintoisia ja erityisesti isot joukkokohtaukset olivat hienoja. 2. puoliaika oli parempi, dramaattisempi ja vähemmän perinteistä balettia sisältävä - siksi tämä onnistui ehkä paremmin. Varsinkin loppukohtaus oli todella hienosti toteutettu.
Pidän Eifmanin tyylistä ja aion jatkossakin käydä katsomassa hänen teoksiaan, mikäli vain tilaisuus sattuu kohdalle. Anna Karenina oli ihan jees, mutta omat odotukseni olivat hieman liian korkealla ja teos ei näihin kyseisenä iltana aivan yltänyt.
Nina Zmievets, Eifman Ballet (teoksessa Red Giselle). Kuva: Nikolay Krusser (C)
Kappas se onkin jo maaliskuu. Lomat on lusittu ja hiihdot tältä vuoldeta melkein hiihdetty, pari reissua olis vielä tiedossa :) Voi siis taas keskittyä tanssahteluun.
Varvas on parantunut sen verran hyvin, että tanssiminen pehmeillä tossuilla ei enää satu, mutta edelleen kovakärkiset tuottavat tuskaa, vaikka varpaan teippaisi hyvin. 10 minuutin Gaynoreilla tanssimisen jälkeen tossu painaa melkoisesti :( Tällä hetkellä ennätys kovakärkiset jalassa on 45 minuuttia, sitten on pakko vaihtaa takaisin pehmeisiin tossuihin. Tosin edistystä tämäkin on, alussa pystyin pitämään Gaynoreita jalassa vain n. 10-15 minuuttia.
Murtuman paranemisen jälkeen eli tämän vuoden tammikuusta lähtien olen treenannut hieman normaalia vähemmän. Olen ensinnäkin yrittänyt antaa kropalle aikaa päästä takaisin aiempaan kuntoon ja samalla yrittää välttää ylilyöntejä, jotka yleensä aina johtavat rasitusvammoihin. Kuitenkaan en ole vammoilta täysin välttynyt. Vammalistaan kuuluu esim. vasemman takareiden revähtymä, joka on tosin paranemaan päin, mutta vaatii ennen tuntia huolellista lämmittelyä, muuten voi olla satavarma, että grand battementeissa sattuu...Lisäksi mun vasen nilkka on kipeytynyt, nilkan etupuolella on todennäköisesti tulehdus...Nyt siis ollaan tulehduskipulääkekuurilla ja otetaan treeneissä vähän kevyemmin.
En tänä keväänä tee näytöksiä. Pointtitossu on vielä sen verran kivulias jalassa, joten mielestäni ei ole järkeä kiusata itseään kärkityöskentelyllä, varsinkin kun nilkatkin ovat pitkän tauon jälkeen aika heikossa kunnossa kärkitossutreeniä ajatellen. Ensi syksynä sitten taas.
Murtunut pikkuvarvas parani sittenkin, vaikka välillä tätä hieman epäilinkin, homman kestäessä luvattoman kauan. Palasin balettistudioon varovasti juuri ennen joulua, ja ehdin treenailla muutamat treenit ennen joulutaukoa. Ennen joulua varvas ei suinkaan ollut vielä kunnossa, mutta olin saanut lääkäriltä luvan treenaamiseen, joten treenasin kivusta huolimatta. Lääkärin mukaan murtuma oli varmasti parantunut, mutta kestäisi vielä jonkin aikaa, että varvas tottuisi tauon jälkeen baletin liikemaailmaan, ja tällä välillä se todennäköisesti olisi kipeä. Treenata voisi, kivun rajoissa (huono ohje tanssijoille ;D).
Ensimmäiset treenit tuntuivat hirveälle ja näyttivät kamalalle :) Tuntui, että balettilihakset olivat kuihtuneet ja kaikki voima esimerkiksi nilkasta olisi hävinnyt...Esim. fouettet tangolla ja piruetit yleensä olivat yhtä sekasotkua, varsinkin kipeällä jalalla tehdessä. Grand rond de jambeeta tehdessä reisi kramppasi, ja muuta mukavaa :D Ensimmäisissä treeneissä en saanut vielä hyppiä, eikä suoraan sanottuna tehnyt kyllä yhtään mielikään, sen verran kipeä varvas vielä oli.
Joulun aikaan olin laskemassa Chamonixissa, ja onneksi varpaan turvotus oli sen verran laskenut, että laskettelumono mahtui jalkaan. Kun jalan oli saanut ängettyä monoon, oli varvas sitten vallan hyvässä turvassa, suojassa balettimaailman pahuudelta :)
Palattuani takaisin vuorilta, oli taas aika tehdä paluu tangon ääreen. Ja alkaa hyppimään...Voin sanoa, että jännitti aika lailla, kun hypin ensimmäistä kertaa piiiitkän tauon jälkeen. Nouseeko hyppy yhtään, avautuvatko jalat, jne... Hypyt ovat kuitenkin aina olleet oma vahvuuteni, joten tämä aiheutti vielä lisäpaineita. Mutta...loppu hyvin, kaikki hyvin :)! Oli aika huikea tunne hyppiä isoja hyppyjä ja havaita, että ei tauko niissä tuntunut missään! Toisin kuin vaikka pirueteissa ;)...
Tällä viikolla ylitin viimeisenkin murtuman mukanaan tuoman esteen - pujotin pointtitossut jalkaan ensimmäistä kertaa sitten lokakuun, ja treenasin pointtia. KAUHEAA, mutta tie on tässäkin vain ylöspäin, toivottavasti :)!
Kolmas saikkuviikko jo varpaan kanssa, ärsyttää...Niin pieni vamma ja niin iso harmi.
Olen menossa huomenna uudestaan lääkärille, koska mielestäni varvas ei ole parantunut aikataulun mukaisesti. Lääkäri antoi arvioksi, että paraneminen kestäisi muutaman viikon ja nyt kun muutama viikko on kulunut, niin varvas on edelleen sen verran kipeä, ettei olla ihan annetussa aikataulussa...
Olen pyrkinyt treenaamaan lajinomaisesti niitä juttuja, mitä pystyn tekemään. Olen käynyt kuntosalilla tekemässä n. 45 minuutin - tunnin alkulämmittelyn crosstrainerilla ja sen jälkeen käyttänyt hyväksi lähinnä kuntosalin jumppasalia ja venyttelyalueen puolapuita.
Tendu- ja fondu-sarjoja voin tehdä, ja niitä olenkin tehnyt. Plie-sarjoja lähinnä II asennossa, sillä grand plié muissa asennoissa ei tee varpaalle oikein hyvää, relevestä johtuen...Grand battementeja olen tehnyt aika paljon, koska nopeusvoimaa ei tule oikein muuten harjoitettua, kun isoja hyppyjä ei voi tällä hetkellä tehdä.
Isojen hyppyjen korvaavaa treeniä teen mm. puolapuilla. Teen niin, että tukijalka on suurin piirtein toiseksi alimmalla puolapuulla ja pidän käsillä kiinni abt. rinnan korkeudella olevasta puolapuusta. Sitten ponnistan tukijalan suoraksi ja samalla potkaisen vapaana roikkuvan jalan taakse niin isoon spagaatiin kuin vain voin. Teen tätä sarjana, suurin piirtein 8-10 heittoa per jalka, sitten vaihdan toisen jalan. Ja sitten vielä toistan molemmat puolet. Hyvä treeni muutenkin kehittämään jalkojen nopeusvoimaa isoihin hyppyihin, vaikka kintut olisivat ihan kunnossakin. Tämä liike auttaa siis saamaan jalat auki hypyissä. Monilla tanssijoilla on notkeutta, mitä ei saada esiin isoissa hypyissä, koska tarvittava nopeusvoima puuttuu!
Toinen treeni, mikä kehittää nopeusvoimaa, on jalkojen saksaus selinmakuu-asennossa. Eli, aloitusasento on selinmakuu ja jalat nostettu 90 asteen kulmaan. Siitä sitten vain vuorosaksaus jaloilla niin isoon spagaatiin kuin vain pystyy,ja mahdollisimman nopeasti. Tuntuu paitsi jaloissa, niin myös vatsalihaksissa!
Voin laittaa videot tulemaan myöhemmin näistä kahdesta harjoitteesta, niin harjoitteet varmaankin selkenevät...Kunhan saan jonkun uhrin kuvaamaan nämä :)
Toivottavasti te terveet olette treenanneet ahkerasti Sporttiprinsessankin puolesta :)!?
2 viikkoa kera murtuneen varpaan. Not nice, mutta pahempaakin voisi olla.
Ensimmäisinä päivinä varvas oli tosi kipeä ja kävely oli vaivalloista konkkaamista. Yritin varoa rullaamista varpaan "yli", eli kävely ei todellakaan ollut järin sulavan näköistä. Ja miten hidasta! Kaikki kesti kaksi kertaa niin kauan kuin tavallisesti...varvas oli myös niin turvonnut, että sai miettiä ihan tosissaan, että mihin kenkään jalka mahtuu, jottei mikään hierrä varvasta. Koska jo pienikin kosketus teki kipeää :(
Muutaman päivän päästä turvotus alkoi hieman laskea ja varpaan väri palautua lähemmäs oikeaa ihon väriä. Kävelykin luonnistui jo paremmin. Siitä asti olen käynyt pitkästä aikaa kuntokeskuksen jumpissa, mm. BodyPumpissa ja spinningissä. TYLSÄÄ, mutta parempi kuin ei mitään. Saa sentään hikoiltua :)
Lupasin itselleni, että varpaan paranemisaikana venyttelisin joka päivä plus tekisin lattiatankoa ja pilatesta ahkerasti...KRÖHÖM. Niin varmaan juu. Olen tehnyt edellämainittuja asioita kahden viikon aikana ehkä kolme kertaa. Itsekuri, missä olet?!
Kun ei ole "pakko" mennä normaaleihin balettiharjoituksiin (tai pakko ja pakko, eihän aikuisen ihmisen ole pakko tehdä juuri yhtään mitään, jos ei halua), niin on ollut aivan liian helppoa vain jäädä notkumaan iltamyöhään töihin tekemään kaikenlaista muka tärkeää. Kyllä nämä työt on tullut hoidettua silloinkin, kun voi normaalisti treenata, mutta nyt hukutan selkeästi "tuskaani" töihin.
On muuten jännä huomata, miten paljon aikaa baletti ja tanssi yleensäkin vie, verrattuna kuntokeskuksten jumppiin etc. Balettitreeniin lämmittelyineen, varsinaiseen treeniaikaan + loppuverkkaan saa helposti uhrattua sen 2-2,5 tuntia. Kuntokeskuksen jumppaan tai spinniin voin puolestaan vain ilmestyä aivan viime minuuteilla ja viimeistään 60 minuutin päästä treeni on ohi. Ja mitäs mä sitten tekisin? No, voisinhan tietysti vetäistä vaikka kaksi spinning-tuntia putkeen. Mutta se on niin tylsää, etten henkisesti pysty...
Eilen tunsin varpaan olotilan sen verran hyväksi, että menin varovasti kokeilemaan balettia J1-tunnille, tarkoituksena tehdä vain tanko ja keskilattia. Hyppyjä ja kipeän jalan varpaillenousuja vältellen. Tunti sujui ihan hyvin ja varvas ei tunnin aikana hirveästi kipeytynyt. Jonkin verran relevétä tuli kuitenkin tehtyä, ja tänään varvas on kyllä tuntunut kivuliaammalta kuin aiemmin, eli ehkä kuitenkin menin tunnille liian aikaisin :( En halua isompaa takaiskua paranemisprosessissa, joten täytynee pysytellä poissa tunneilta vielä ainakin tämä viikko. Katsotaan sitten ensi viikolla uudestaan.
Muutama vuosi sitten näin ensimmäisiä videoita Ivan Vasilievista. Ja mykistyin. Mitkä hypyt, mitkä piruetit, mikä stage presence. Ja Vasilievilla oli tällöin ikää alle 20 vuotta.
Kuka Ivan Vasiliev?
Ivan Vasiliev (s. 1989) opiskeli balettia Ukarainassa ja Valko-Venäjällä ja valmistui v.2006 Valko-Venäjän valtiollisesta koreaografiakoulusta Minskistä. Opiskeluaikoinaan Ivan osallistui melko ahkerasti eri balettikilpailuihin ja varsin menestyksekkäästi, saavuttaen kultamitalin mm. Moskovan kansainvälisessä balettikilpailussa v.2005 ja Grand Prix-voiton Varnan kansainvälisessä balettikilpailussa v. 2006. Lisäksi Vasiliev tanssi Valko-Venäjän kansallisbaletissa Don Quijoten Basilion ja Le Corsairen roolit ollessaan vielä balettikoulussa - melkoinen luotto nuoreen mieheen.
Mutta ei turhaan, sillä Ivanin taidot oli pistetty merkille aivan balettimaailman huipulla - sekä Bolshoin että Mariinskin seurueet kilpailivat Ivanin saamisesta riveihinsä. Bolshoi veti kisassa pidemmän korren. On puhuttu, että Bolshoin oli PAKKO saada nouseva supertähti Ivan, jotta viimeiset vuodet ehkä hieman Mariinskin varjossa seisonut seurue saisi uutta nostetta. Bolshoin tuoreelle naistähdelle Natalia Osipovalle oli lisäksi saatava partneriksi yhtä valovoimainen miestanssija.
Ivan liittyi Bolshoin seurueeseen v. 2006 tittelillä "soloist" ja tanssi ensimmäisenä Bolshoi-roolinaan Don Quijoten Basilion roolin. Kitrinä tanssi useimmiten Natalia Osipova. Nataliaa ja Ivanina pidettiin loistavana parina, molemmat olivat teknisesti virtuoosimaisia ja molempien tavaramerkkinä olivat korkeat ja räjähtävät hypyt.
Alla Ivanin ja Natalian Don Quijote Coda v. 2008. TJEU.
"Next Baryshnikov" tai "Rocket Man" ovat Ivaniin usein liitettyjä kommentteja. Baryshnikoviin vertailu on luonnollista, ovathan molemmat tanssijat tekniikaltaan virtuoosimaisia, upeita hyppääjiä ja pyörijöitä. Ivan on kuitenkin Mihailia paljon lyhyempi ja rotevampi, eikä ehkä niin perinteinen lyyrinen balettitanssija. Joka tapauksessa Ivan on aivan uskomaton esiintyjä, jolla on käsittämätön kyky eläytyä rooliinsa ja ottaa yleisö hyppysiinsä.
Ivan paljon kehutuista hypyistään: "When I was a boy, I didn’t have an incredibly big jump. I didn’t think about it. When I came to the Bolshoi, I thought my best piece is the pirouettes. I do many pirouettes — 10, 11, 21. I do 21 pirouettes one time in my life. I’m so happy! Then I try jumping, and everyone says it’s so good. But my pirouettes!”
Don Quijoten jälkeen Ivan on tanssinut Bolshoissa pääosat mm. baleteissa Spartacus, Flames of Paris, La Fille Mal Gardee, Bajadeeri, Pähkinänsärkijä, muun muassa. Ivan on tanssinut myös moderneissa teoksissa, kuten Christopher Wheeldonin "Misericordes" teoksessa. Ivan ylennettiin principaliksi v.2010.
Paitsi lavalla niin myös yksityiselämässä Ivan ja Natalia ovat tätä nykyä pari. Kaksikko meni kihloihin v.2011. Ah, niin ihanaa :)
Vuonna 2011 Ivan ja Natalia shokeerasivat erityisesti venäläistä balettimaailmaa ilmoittamalla, että he jättävät Bolshoin ja siirtyvät tanssimaan Pietarin Mikhailovsky-teatteriin. Ivan selitti siirtoa suuremmalla taiteellisella vapaudella: “We are making progress, we want to move on, move forward, but it's very difficult to change our line of roles at the Bolshoi, where we once shone so brightly. We don't want to lock ourselves into two or three so-called 'signature roles', we want to dance more, especially new choreography.” Syksyllä 2012 American Ballet Theater ilmoitti kiinnittäneensä Vasilievin principaliksi kaudelle 2012-2013. Osipova oli jo aiemmin tanssinut ABT:lle guest starina.
Ivanin tarina siis jatkuu rapakon toisella puolen ja toivottavasti jatkuu vielä pitkään. Olen kerran nähnyt Ivanin lavalla ja mies on aivan huikea. Sitä bravuran määrää, koko ajan teki mieli hurrata :) Jos teillä joskus on mahdollisuus nähdä Ivan lavalla, niin suosittelen lämpimästi. Siihen asti voitte ihastella Ivania Youtubesta, näistä videoista on hyvä aloittaa :)
Tekstit
