Kaikki hyvä loppuu joskus

Näin taitaa nyt käydä mun tanssimiselle, ainakin baletille. Lonkasta on löytynyt kaikenlaista ei niin miellyttävää, joten on tainnut tulla aika ripustaa kärkitossut naulaan.

Kiitos baletti. Meillä on ollut hauskaa ja olemme kokeneet yhdessä paljon. Sinun kauttasi olen saanut hienoja ystäviä, lukuisia onnistumisen elämyksiä, kokenut epätoivon syvimpiä syövereitä, noussut niistä ylös, hikoillut, nauranut, itkenyt, mutta ennen kaikkea olen nauttinut yhteisestä matkastamme suunnattomasti. Matka loppui aiemmin, kuin olisin toivonut, mutta luulen kuitenkin, että pääsin perille; löysin tanssijuuden itsestäni.

"Älä sure sitä, että yhteinen aika on ohi. Iloitse siitä, että se on ollut."
-J.W. von Goethe

Kevään tanssikatselmusta, vuorossa Eifman Balletin Anna Karenina

Olen tässä kevään aikana ehtinyt käydä katsomassa pari teosta, eli Eifman Balletin Anna Kareninan ja Kansallisoopperan Bella Figuran. Tulossa siis hieman yhteenvetoa näistä, tässä ensimmäisenä käsittelyssä Anna Karenina.

Olin katsomassa Eifman Balletin Red Gisellen pari vuotta sitten, ja pidin tästä kovasti. Siksi odotukset Anna Kareninaa kohtaan olivat myöskin korkealla. Pidin Eifmanin modernista liikekielestä ja principal dancer Nina Zmievets on mielestäni mahtava tanssija - karismaattinen ja atleettinen, ei mikään luurangonlaiha oksa, jonka tuuli uhkaa viedä mennessään, jollaisia monet venäläistanssijat usein ovat. Nina Zmievetsin piti olla nytkin pääsosassa, mutta valitettavasti Nina oli edellisillan näytöksessä satuttanut selkänsä, joten lavalla oli Ninan sijasta Yulia Manjeles. Myös castin miespääsosan esittäjä oli vaihtunnut, eli Oleg Markovia tuurasi Alexei Turko.

Pääosien esittäjien vaihtuminen näkyi epävarmuutena esityksessä, varsinkin ensimmäisellä puoliajalla. Lukuisat vaikeat nostot eivät ole helppoja paljonkaan harjoiteltuna, eivätkä etenkään extempore. Pari kertaa aidosti pelkäsin, että putoaako Yulia alas, sen verran hataran näköistä oli meno. Yulia suoriutui Annan roolista ihan kiitettävästi, mutta mitään suurta tunnetta en oikein aistinut. Ehkä effortti meni nyt siihen, että esityksen vaikeista teknisistä yksityiskohdista suoriudutaan kunnialla. Sinänsä vähän harmi, koska mielestäni Annan roolissa pitäisi intohimon näkyä tulisena viimeiselle penkkiriville asti. Alexein suoritus oli mielestäni Yuliaa huonompi, vaikkei mitään isompia virheitä tehnytkään. Pientä haparointia ja ylimääräisiä askeleita, mutta Alexei Turkon suoritus Karenina oli kuitenkin viihdyttävä, sen verran karismaattinen tanssija kun on.

Kokonaisuutena 1. puoliaika meni miten kuten, ja oli tietysti pieni pettymys, kun odotukset olivat olleet aika korkeat. Liikekieli ja koreografia olivat toki mielenkiintoisia ja erityisesti isot joukkokohtaukset olivat hienoja. 2. puoliaika oli parempi, dramaattisempi ja vähemmän perinteistä balettia sisältävä - siksi tämä onnistui ehkä paremmin. Varsinkin loppukohtaus oli todella hienosti toteutettu.

Pidän Eifmanin tyylistä ja aion jatkossakin käydä katsomassa hänen teoksiaan, mikäli vain tilaisuus sattuu kohdalle. Anna Karenina oli ihan jees, mutta omat odotukseni olivat hieman liian korkealla ja teos ei näihin kyseisenä iltana aivan yltänyt.



Nina Zmievets, Eifman Ballet (teoksessa Red Giselle). Kuva: Nikolay Krusser (C)

Tanssikuulumisia

Kappas se onkin jo maaliskuu. Lomat on lusittu ja hiihdot tältä vuoldeta melkein hiihdetty, pari reissua olis vielä tiedossa :) Voi siis taas keskittyä tanssahteluun.

Varvas on parantunut sen verran hyvin, että tanssiminen pehmeillä tossuilla ei enää satu, mutta edelleen kovakärkiset tuottavat tuskaa, vaikka varpaan teippaisi hyvin. 10 minuutin Gaynoreilla tanssimisen jälkeen tossu painaa melkoisesti :( Tällä hetkellä ennätys kovakärkiset jalassa on 45 minuuttia, sitten on pakko vaihtaa takaisin pehmeisiin tossuihin. Tosin edistystä tämäkin on, alussa pystyin pitämään Gaynoreita jalassa vain n. 10-15 minuuttia.

Murtuman paranemisen jälkeen eli tämän vuoden tammikuusta lähtien olen treenannut hieman normaalia vähemmän. Olen ensinnäkin yrittänyt antaa kropalle aikaa päästä takaisin aiempaan kuntoon ja samalla yrittää välttää ylilyöntejä, jotka yleensä aina johtavat rasitusvammoihin. Kuitenkaan en ole vammoilta täysin välttynyt. Vammalistaan kuuluu esim. vasemman  takareiden revähtymä, joka on tosin paranemaan päin, mutta vaatii ennen tuntia huolellista lämmittelyä, muuten voi olla satavarma, että grand battementeissa sattuu...Lisäksi mun vasen nilkka on kipeytynyt, nilkan etupuolella on todennäköisesti tulehdus...Nyt siis ollaan tulehduskipulääkekuurilla ja otetaan treeneissä vähän kevyemmin.

En tänä keväänä tee näytöksiä. Pointtitossu on vielä sen verran kivulias jalassa, joten mielestäni ei ole järkeä kiusata itseään kärkityöskentelyllä, varsinkin kun nilkatkin ovat pitkän tauon jälkeen aika heikossa kunnossa kärkitossutreeniä ajatellen. Ensi syksynä sitten taas.

Back in dance biz'

I'm back, olen selkä.

Murtunut pikkuvarvas parani sittenkin, vaikka välillä tätä hieman epäilinkin, homman kestäessä luvattoman kauan. Palasin balettistudioon varovasti juuri ennen joulua, ja ehdin treenailla muutamat treenit ennen joulutaukoa. Ennen joulua varvas ei suinkaan ollut vielä kunnossa, mutta olin saanut lääkäriltä luvan treenaamiseen, joten treenasin kivusta huolimatta. Lääkärin mukaan murtuma oli varmasti parantunut, mutta kestäisi vielä jonkin aikaa, että varvas tottuisi tauon jälkeen baletin liikemaailmaan, ja tällä välillä se todennäköisesti olisi kipeä. Treenata voisi, kivun rajoissa (huono ohje tanssijoille ;D).

Ensimmäiset treenit tuntuivat hirveälle ja näyttivät kamalalle :) Tuntui, että balettilihakset olivat kuihtuneet ja kaikki voima esimerkiksi nilkasta olisi hävinnyt...Esim. fouettet tangolla ja piruetit yleensä olivat yhtä sekasotkua, varsinkin kipeällä jalalla tehdessä. Grand rond de jambeeta tehdessä reisi kramppasi, ja muuta mukavaa :D Ensimmäisissä treeneissä en saanut vielä hyppiä, eikä suoraan sanottuna tehnyt kyllä yhtään mielikään, sen verran kipeä varvas vielä oli.

Joulun aikaan olin laskemassa Chamonixissa, ja onneksi varpaan turvotus oli sen verran laskenut, että laskettelumono mahtui jalkaan. Kun jalan oli saanut ängettyä monoon, oli varvas sitten vallan hyvässä turvassa, suojassa balettimaailman pahuudelta :)

Palattuani takaisin vuorilta, oli taas aika tehdä paluu tangon ääreen. Ja alkaa hyppimään...Voin sanoa, että jännitti aika lailla, kun hypin ensimmäistä kertaa piiiitkän tauon jälkeen. Nouseeko hyppy yhtään, avautuvatko jalat, jne... Hypyt ovat kuitenkin aina olleet oma vahvuuteni, joten tämä aiheutti vielä lisäpaineita. Mutta...loppu hyvin, kaikki hyvin :)! Oli aika huikea tunne hyppiä isoja hyppyjä ja havaita, että ei tauko niissä tuntunut missään! Toisin kuin vaikka pirueteissa ;)...

Tällä viikolla ylitin viimeisenkin murtuman mukanaan tuoman esteen - pujotin pointtitossut jalkaan ensimmäistä kertaa sitten lokakuun, ja treenasin pointtia. KAUHEAA, mutta tie on tässäkin vain ylöspäin, toivottavasti :)!

Ihanaa tanssivuotta kaikille :)!