Paska piruettipäivä

Siis kyllä aikuista ihmistä voi ketuttaa pienet asiat, ja se on ihan naurettavaa joo joo. Mutta silti. Eilen oli niin syvältä oleva piruettipäivä, että olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään. Ei pyöri ei.

Luulin vielä parisen viikkoa sitten sen Lontoon reissun jälkeen, että nyt se piruettivalaistuminen on tapahtunut ja tästä lähtien pyörii tuplat ja triplat kuin vettä vaan. Ja pyörikin - mutta ei tätä hyvää kauan kestänyt. Tarkalleen ottaen piruettiaikakausi kesti 1,5 viikkoa ja end of an era koitti jo viime viikolla. Kerpele!!

Ja tarkennus numero 2: En dehors piruetit on ne ongelmatapaukset. En dedans piruetit pyörii melko siististi sen tuplan ja oikealle pyöriessä triplojakin. Mut kyl se viel tästä, mua koitellaan, mutta en luovuta. Vielä mä hanskaan monikierroksiset en dehors pirtsatkin rautaisella varmuudella.

Sick, not sick

Oon tosi harvoin kipeänä, mutta niin vain se ihana lentsu on jo kurkussa kiinni...Kurkku on ollut kuin kaktus koko päivän, mutta muuten olo on vielä ollut suhteellisen normaali. Jäseniä kyllä vähän kolottaa, ja treenin määrä ei ole ollut niin suuri, että se johtuisi siitä. Viime hetken flunssanestotoimenpiteinä olen mm. ottanut valtaisan yliannostuksen Strepsilsiä ja toivon, että tämä tepsii. Ei nyt oikein olisi varaa olla kipeä, näytöstreenejä tulossa ja kaiken näköistä muutakin on TO DO -listalla.

Viime sunnuntaina oli lyyrisen jazzin showtime, ja esitys nyt meni miten meni. Ei niinkään meistä johtuvia virheitä, mutta teknisiä ongelmia musiikin kanssa. No can do, shit happens and the show goes on, tätähän se on. Ihan ok fiilis jäi joka tapauksessa.

Tällä viikolla on ollut Janen ihania balettitreenejä, vähän lisää balettia Lauran toimesta (joka sijaistaa Sirpaa) sekä sit lyyristä jazzia. Tänään skippasin Christinan edari-baletin (taas), koska tää lentsu nyt roikkuu kurkussa kiinni. Huomenna ehkä pointtiin, Emman balettiin en ehtine.

Suomen synkkä syksy saa mut kaipaamaan ulkomaille niin paljon, haaveilen uudesta tanssireissusta Nykiin keväällä...we'll see what happens. Ens viikolla lähden onneksi minibreikille Lontooseen, sielläkin olis tarkoitus tanssia, tanssia ja tanssia :)

Bored oh so bored

Just niin...eka sitä on ihan intopiukeena kaikesta, hyviä suunnitelmia riittää vaikka muille jaettavaksi ja kalenteri oikein pullistelee kaikesta kivasta. Mut sit tulee arki, syksyn pimeys, märkyys, kylmyys ja ei-huvitus. Ainoa asia, mikä huvittaisi, olisi istuminen sohvalla viltin alla. Kämppä on kuin perikato, mutta enpä vaan saa otettua itseäni niskasta kiinni ja siivottua. Perhanan kello tikittää kuin aikapommi ja ilmoittaa, että tasan 11 minuutin kuluttua alkavat baletin reppatreenit...Vittu.

No piru, kyl mä nyt itteni niihin kiikutan vaikka mikä olisi. What a hero I am :)

Back in biz

Pieni taiteellinen tauko. Elossa kuitenkin ja voitu paksusti koko kesän ja alkaneen syksyn, joten ehkä hiljaiselo johtui vain kirjoitusinnon puutteesta...

Kesä oli, kesä meni. Olin kesällä muutaman viikon New Yorkissa, tarkoituksena vain nauttia tanssista. Ja voi pojat, kyllä nautinkin. Baletti, lyyrinen jazz, contemporary jazz ja moderni täyttivät päiväni ja kuten aina, time flies when you're having fun. Olen suuri NY fani ja vielä kun yhdistin kaupunkirakkauteen toisen suuren rakkauteni, tanssimisen, niin yhdistelmä oli täydellinen.

Lähdin Nykin reissuun yksin. Ensin yhden tutun piti lähteä mukaan, mutta aikatauluongelmien vuoksi päädyin reissuun ilman frendejä. Tää ei ollut mikään suuri katastrofi, koska tykkään reissata yksin...tulee helpommin tutustuttua uusiin ihmisiin ja koettua sellaisia asioita, joita ei tulisi kaverin kanssa todennäköisesti tehtyä. Ja monet asiat vaan järjestyy helpommin, kun matkustaa yksinään, esim. nyt sain kämpän aivan loistavasti. Asuin kaverin kaverin luona, jota en ollut koskaan aiemmin tavannut, mutta loppujen lopuksi kaikki meni aivan loistavasti. Kämppis osoittautui huipputyypiksi ja tutustutti minut myös omiin kavereihinsa. Kämppiksen kautta tuli muun muassa koettua 4th of July Manhattanin huipulla - kämppiksen työkaveri järjesti itsenäisyyspäiväjuhlat erään pilvenpiirtäjän katolla. Quite cool :)

Tanssi Nykissä oli sanalla sanoen IHANAA. Tunnit olivat elämyksiä ja opettajat persoonia. Haasteita piisasi loputtomiin, mutta samalla tuli koettua myös hienoja onnistumisen ja oppimisen hetkiä, joten ei olisi voinut paljoa enempää toivoa. Tanssi täytti päiväni melko tehokkaasti, mutta toki ehdin nauttia kaupungista muutenkin. Minulla ei ollut suuria paineita ravata nähtävyyksiä katselemassa, koska olen vieraillut Nykissä useamman kerran aiemminkin. Keskityin enemmänkin nauttimaan Nykin elämän pienistä iloista - metromatkoista Manhattanin ja Queensin välillä, kahvikupposesta Starbucksissa, komediaillasta Chelseassa, biitseilystä Coney Islandilla, uusien ihmisten tapaamisista...Ja okei, shoppailusta myös :) Yksi lepopäivä tanssista oli intensiivisellä reissulla liki must ja sehän meni oikein mukavasti harrastaen palauttavaa (ja aina niin hyvää tekevää) shoppailuliikuntaa New Jerseyn Woodbury'sin outlet-"kylässä". Teki hyvää kaikelle muulle paitsi lompakolle, mutta se oli pieni murhe se. Visa vingahtaa :) Suosittelen Woodburya lämpimästi, ainakin omaan makuuni parhaat merkit todella kätevästi ja EDULLISESTI yhdestä ja samasta paikasta. Ja aina kannattaa ostaa, koska A) saa taatusti edullisesti B) Suomesta et saa samanlaisia C) jos et osta, niin kadut kuitenkin jälkeenpäin. Plus D) pidät talouden pyörät pyörimässä, kun et haudo dollareita taskusi pohjalla :) Joojoo seliseli, tässä vaan yritän vakuutella itselleni, että miksi mun Visa-laskut on niin korkeita, heh.

Kuvat kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä muutamia kuvia Nykin reissulta. Palataan Suomen syksyyn ja ajankohtaisempiin asioihin tuonnempana.




Vuoristorata

on mun terveys...Mä en pahemmin flunssassa makaile, mutta saan aina vaivoikseni kaikkea muuta pikku "kivaa". Atooppinen iho on välillä ihan hyvää pataa mun kanssa, mutta joskus onnistun suututtamaan ihon totaalisesti. Nyt on sodankäynnin jakso vuorossa, ehdittiinkin melkein vuosi elellä ihan rauhaisasti rinnakkain. Viikonloppuna sain tarpeekseni ihon vihanpidosta ja aloin syömään kortisonikuuria. Nyt olo on suht' hyvä, jänskättää tosin jo, että mitä tapahtuu tän kuurin loppumisen jälkeen...peukut pystyyn, että sotakirves olis taas pidemmäksi aikaa haudattu.

Olis varmaan pitänyt aloittaa kuuri jo aiemmin, koska viime viikonlopun treenit menikin enemmän ja vähemmän penkin alle. En mm. pystynyt menemään Sue Samuelsin vikalle tunnille, mikä harmitti mua melkoisesti. Noh, tällä viikolla oon pystynyt palaamaan normitreenin pariin, tai jos mun sompailuja nyt voi normitreeniksi kutsua :) Maanantaina ohjelmassa oli kauden eka kosketus futikseen - saman tien pläägät jalkaan ja pelaamaan! Treenaaminen on lahjattomille! Sää oli tietty hyvinkin kesäinen ja ihana - +10 astetta, sadetta ja tuulta, brrr! Pipoa olis melkein tarvittu. Joku kumman vahinko sattui (tai ehkä siitä syystä, että MÄ vihdoin pelasin :D), sillä tehtiin yks maalikin ja pelattiin loppupeleissä tasuri. Meidän joukkueelle kauden toinen piste ja eka maali kertoo varmaan jotain meidän pelin tasosta, erityisesti ottaen huomioon sen, että kausi on nyt jo puolivälissä :D! No mutta, kivaa oli. Ja vitsi meillä on hienot pelivaatteet, pakko jälleen todeta...nyt kelpaa vieraspeleissäkin, kun meillä on Jessin tekemät uberhienot pinkit liivit :)!

Tiistaina olin ehtinyt unohtaa futiksen täysin, ja edessä oli paluu baletin ah niin kiehtovaan maailmaan, tällä kertaa Noora K:n opastamana. En ollut aiemmin käynyt Nooran tunneilla, joten odotin mielenkiinnolla...Noora lunasti kyllä kaikki odotukset ja jopa ylitti ne, omaperäisiä sarjoja ja sopivasti haastetta. Keskilattian adagio oli IHANA <3! Tänään tein tuplatunnit, eli sekä J1:n että J2-3:n. J1 oli suorastaan luvattoman helppo, mutta pystyipä ainakin keskittymään tekniikkaan kunnolla. J2-3:ssa Noora teki tosi hyviä korjauksia, mm. mun attituden reiden asennon, piruettijalan painamisen lattiaan ja tehokkaan aukikierron työstämisen (once again) koko ajan. Hypyssäkin mun pitäis muistaa työstää sitä aukikiertoa, varsinkin changement-hypyissä. Joo, ja flick jetéssä pitäis selkeämmin pyrkiä ylöspäin, ei "vain" repäistä maksimaalisesti auki...kohotus keskustasta taas kerran...

Kello on nyt puol kolme yöllä, kortisonikuurin ansiosta mua ei vaan väsytä. Ehkä vois nyt kuitenkin vähän kokeilla sitä nukkumista, ei olis varmaan huono juttu...

Tajuamus

Tiedättehän, kun välillä tulee sellaisia hetkiä, että "miksi ihmeessä en oo ymmärtänyt tätä aiemmin"? Esim. vaikkapa än yy tee NYT :)?

Tänään sain taas yhden tajuamuksen, ja tunsin itseni idiootiksi...Ei ehkä ihan niin noloa kuin toi änyyteenyt, mutta kuitenkin tää juttu olis vaan pitänyt tietää, koska olen A) penkkiurheiluhullu ja B) tanssihullu. Eli homma meni siis näin: Kaveri laittoi mulle linkin Youtube-klippiin, jossa Mikhail Baryshnikov (maailmankuulu venäläinen balettitanssija) tekee 11 kierroksen piruetin. Baryshnikov on k.o. klipissä jo vähän vanhempi ja arkivaatteissa. Katselin klippiä eka vähän toisella silmällä, mut sit aloin miettimään, että miksi kaveri näyttää niin tutulta. Sit jossain takaraivossa alkoi soida pieni tuttu sävelmä...Sex&TheCityn tunnari --> helevettiläinen, Baryshnikovhan oli se jamppa, joka näytteli Carrien venäläistä taiteilijapoikaystävää Aleksander Petrovskya!! Enpä vaan ollu tajunnut aiemmin...

Innostuin samalla kattomaan muitakin Baryshnikovin klippejä Youtubessa, ja löysin sieltä esim. variaation Le Corsairesta. Ollaan tehty Emman J2-3 baletissa pari kertaa tota miehenkin variaatiota ja oltiin siis melkein yhtä hyviä kuin Baryshnikov. Melkein.

Tiivariviikko osa 2

Toinen tiivariviikko alkamassa jiihaa. Kun ei tarttis töissä käydä, niin hyvä olis - työnteko häiritsee pahasti tanssimista. Iltaisinhan mulla on Tanssiopistolla se Aijan dance hall-tiiviskurssi + tietty normitunnit balettia yms. ja tällä viikolla olis sit Footlightilla Helsinki Tap festivaalien workshoppeja, lähinnä toi Sue Samuelsin showjazz. Tätä showjazzia olis mahdollista tanssia myös keskellä päivää, mikä olis erittäin hieno juttu JOS ei duunissa tarttis painaa :)

Yritän nyt siis fiksailla niitä Suen tunteja kaikkien näiden olemassaolevien kanssa, mutta vähän hankalaa on, Aijan dh-tunnit menee järjestään päällekkäin kaikkien tuntien kanssa :/

Viime viikolla en kuollut, eikä paikat ollu ees kovin pahasti jumissa. Mitä nyt oikean jalan päkiä vähän kipeytyi, mutta se koki onneksi ihmeparantumisen ja treenit jatkuivat normaalisti. Sirpan J2-3 baletti ei ollutkaan kovin vaikea, vaan aika sopiva. Kivan erilaista :)

Viikonloppuna ei tanssista ollut tietoakaan, eikä oikeastaan muustakaan liikunnasta. Lauantaina kävin hyvässä seurassa käppäilemässä joku 10 km, ja aerobiset liikkumiset oli sitten siinä, loppuajan käytin fyysisesti hyvin raskaaseen lajiin: sohvan pohjalla lojumiseen. En edes venytellyt - olin laiska :/

Onnea muuten Olarin Voimistelijoiden Deltoille maailmanmestaruudesta! Hieno suoritus :)

EDIT: Sue Samuels oli kyllä aivan valloittava persoona. Sääli, että se advanced level on jo kahden aikaan iltapäivällä ja täten out of my reach, pitää tyytyä intermediateen. Ei siinä mitään vikaa, mukavaa leppoista höntsäilyä, mutta ei haastetta. Kysyin Suelta, että pitääkö hän tunteja myös heinäkuussa (Sue opettaa NY:ssä BDC:llä), ja Sue pitää, jee! Nykissä ei tarvitse työjutuista huolehtia ja tanssin aamusta iltaan :)

Illalla olin Suen jazzin lisäksi myös Sirpan baletissa (J1) ja Sirpa teki muutamia tosi hyviä korjauksia. Neljännessä asennossa mun toinen hartia tahtoo karata edemmäs kuin toinen --> korjaa. 45 asteen nostoissa en saa tehdä passéta polven, vaan nilkan korkeudelle --> korjaa. Vastaavasti 90 asteen jalannostoissa passé pitää tehdä jopa polvea korkeammalle, ja koko ajan "korkea reisi" AUKIKIERROSSA muistaen...

Huomenna joko lepopäivä tai sit Sirpan baletista tanko + Aijan dh-tunti.

Kesä ja kesän tanssitunnit

Siis mahtista, kesä kesä kesä :)! Tai oli ainakin vielä tänään, huomiselle onkin sit luvattu kunnon syyskelejä, +10, viimaa ja sadetta - jokaisen unelmien kesäsää...

Carmenin näytöskin oli ja meni, eikä se nyt ihan penkin alle mennyt. Puhun taas vaan omasta puolestani, kun en oo nähnyt videota, että miltä se OIKEESTI näytti. Puvut oli kyl hienot, Christinalle isot kiitokset, että oli se oli jaksanut Oopperan pukuvarastossa käydä kaivelemassa ne...Emman esityksessä ei jännittänyt, mutta Carmenissa se vanha tuttu värinä kuitenkin pääsi yllättämään mut ennen lavalle menoa. Onneks on se rutiini ja tieto siitä, että esityksen alusta n. 10-20 sekunnin päästä jännitys alkaa helpottaa. Esityksen loputtua yleisön reaktio oli aika hauska - aluks ne ei tajunneet, että se loppui ja sit tuli yllättävänkin isot aplodit. Jäi hyvä mieli, ja se oli tärkeintä :)

Tällä viikolla alkoi sit kesätunnit ja Aijan dance hall tiivari = 2 viikkoa joka arkipäivä Aijan DH jatko-tunti. Pelkäsin tiivaria jo viime viikolla, koska oon ehtinyt niin huonosti käymään Aijan tunneilla loppukeväästä - Aijan DH-tiivari ajaa hyväkuntoisimmankin ihan piippuun, koska tunnit vaan on niin raskaita. Jos ei usko, niin sopii tulla kokeilemaan! 30 askelkyykkyhyppyä, 20 haarataittoa, 20 spagaattihyppyä, 30 matopunnerrusta, 10 yhden käden punnerrusta (per puoli), 40 linkkarivatsaa, 30 kärräriä, 20 siltakaatoa, + lisäks vähän lantion sheikkausta II asennon grand pliessä ja tietty päälläseisonnassa. Nää siis vaan alkulämmittelyksi, sit aletaan vasta tanssimaan!!

Hehe, voin kertoa, että itse lintsaan aina vähän, kun Aijan silmä välttää. Paska kunto mikä paska kunto :D. Lähinnä lintsaan sen vuoksi, että mulla olis edes vähän voimia Aijan koreografioihin jotka on nopeita, vaikeita ja raskaita. Mutta samalla niin uskomattoman hienoja ja palkitsevia. Ja se musiikki, mii laik sou mats! Puhumattakaan ihmisistä, Aijan tunnilla käy ihan superhienoja tyyppejä ja (roisi) huumori kyllä kukkii :)

Tänään oli vasta tiivarin toinen päivä, ja kaikki on mennyt toistaiseksi yllättävän hyvin. En ollutkaan niin rapakuntoinen pikkupossu, kuin olin luullut. Hypyt nousee yllättävän sähäkästi ja siltakaadot + kaikki muut akrobaattisemmat liikkeet on sujuneet aika jees. Huomenna on kyl varmaan paikat jo tosi jumissa, pari päivää kuitenkin vasta mennyt. Ja silloin vasta tanssijat punnitaan, kun väsyttää, paikat on jumissa ja on huono päivä.

Joo, ja sit ne muut tunnit - on mulla niitäkin. Balettia tietty. Tänään en mennyt balettiin, mut eilen olin, ja olipa jännää olla Sirpan baletissa vuoden tauon jälkeen. Sirpalla on kyllä hyvin omalaatuinen tapa näyttää sarjat ja sarjat muutenkin eroaa esim. Janen ja Christinan sarjoista aivan valtavasti. Liikkeet ja musiikin käyttö, Sirpa on todellakin Sirpa. Hippasen olin taas pihalla :D. Huomenna pitäis mennä sekä J2-3:een että J1:een, ja saas nähdä, et kuin kovaa kapsahdan kuusenlatvasta maanpinnalle, kun meen ekaa kertaa koskaan Sirpan J2-3 tunnille. Se Sirpan J1 ei oikeesti ollut vaikea, se oli vaan vähän erilainen, ja olinhan mä viimekin kesänä Sirpan J1-tunneilla. Mut vähän kyl mietityttää se huomisen J2-3, et millasta settiä Sirpa siellä teettää...No, se jää nähtäväksi, tulta päin :)!

Mihin se kevät meni?

Kohta se on ohi, huomenna vika näytös. Christinan Carmenista matadoreja on jäänyt matkan varrelle - huomenna meitä (toivottavasti) nousee lavalle 6. Keskiviikon kenraali olis voinut mennä paremminkin, mutta omahyväisesti ajatellen oma suoritus oli jees :)! Mut ryhmähän tässä esiintyy, joten toivoa sopii, että huomenna kaikilla tulee se jees-suoritus.

Viime viikon Emman baletin esitys meni jotenkuten, en oo nähnyt videomateraalia, joten en osaa sanoa. Oma suoritus tuntui ihan OK:lle, toivottavasti se oli ulkopuolistenkin silmiin sitä. Hienoja tanssiasuisia ryhmäfotoja ainakin sain, vielä kun jaksaisin viilailla kuvia vielä hitusen koneella.

Tää viikko on ollut kaikin puolin viime viikkoa parempi, joten ehkä sillä nukkumisella on merkitystä :)! Viikko on taas ollut enemmän ja vähemmän balettia täynnä, ensinnäkin ohjelmatreenien vuoksi, ja tiistaina käytiin katsomassa vaihteen vuoksi myös tosiammattilaisten meininkiä: Kansallisoopperan "Kuinka Äkäpussi kesytetään". Äkäpussi oli tosi makee, oli selkeästi parempi kuin odotin. Wilfried Jacobs on aivan huikaiseva tanssija, ja jampalta löytyy tanssitaidon lisäksi aimo annos näyttelijän lahjoja. Musta tuli heti fani :D.

Keskiviikkona oli tosiaan Carmenin kenraali. Sitä ennen tietty Janen J2 baletti. Janen tunnit on ihania, mutta vitsi kun ne on niin täysiä :/ On sula mahdottomuus, että Jane voisi antaa kaikille täyden tuvan tuntilaisille relevanttia palautetta, joten itse en sitä Janen tunneilta oikeastaan enää odotakaan. Suhtaudun Janen tunteihin niin, että havainnoin mahdollisimman paljon itse itseäni ja yritän tehdä sarjat perusvirheitäni parhaalla mahdollisella tavalla välttäen. Onnistumisprosentin kanssa on sit vähän niin ja näin :D.

Torstai olikin helatorstai ja jälleen kerran Aijan tunnit siis ohi suun. Tuun kuolemaan sille kesäkuun tiivarille, anaerobinen kestävyys on pyöreä nolla! Torstaina en todellakaan harjoittanut anaerobista kestävyyttä muutenkaan - nukuin kolmet päiväunet ja lisäksi menin yöpuulle jo puoli yhdeksän aikaan. Oon tullu siihen tulokseen, että niitä univelkoja on ihan hyvä maksella jonkin verran jo ennen lopullista ikiunta ;).

Perjantain Emman J2-3 oli ihana, samoin pointti, jonka Emma tuurasi. Tehtiin sekä J2-3:ssa että pointissa Le Corsairea, pointissa tää muuttui taas astetta haastavammaksi :) Varsinkin se italialainen fouette ;)! Kiinnostuneet voi katsoa kyseisen variaation tästä. Oltiin MELKEIN yhtä hyviä kuin Sylvie "täydellinen" Guillem. Emma korjasi mun en dedans piruetin valmistautumisasennossa tosi olennaisen jutun - mun lantio oli vähän auki, ja silloin piruetti ei heti saa sitä tukevaa pyörimisasentoa. Tän korjaaminen on ollu ihan huippujuttu, tupla- tai triplapirratkin onnistui tän jälkeen helposti! Vielä kun saisin sen viimeisen silauksen näihin mun onnettomiin käsiin ja spottaamiseen...

Tänään jalat oli ihan jumissa eilisestä, ainakin nilkasta alaspäin. Päkiöihin sattui ja nilkat oli ihan yhä rutinaa - tervettä :) Eniwei tänään silti Christinan perusbaletti J2 ja höntsäilynä alkeet2. Sain ainakin kunnolla venyteltyä niiden välissä. J2:ssa flick-piruetit onnistui muuten paremmin kuin ikinä, jiihaa. Huomenna sit SYK:n lavalla vikaa kertaa tänä keväänä, tackar och pockar :)

Väsymys

Reilun kahden viikon tauko kirjoittelemisessa, hups. Ei ollu tarkoitus venyä näin pitkäksi. Treeniä on tullut kyllä, paitsi viime viikon treenit jäi järjettömien duunikiireiden vuoksi vasta loppuviikkoon - viime viikon treeniviikko alkoi vasta perjantaina. Viime perjantain balettitreenit olivat ne perinteiset Emman J2-3, jotka menivät aivan päin honkia. Ei ollu aivot sinä päivänä mukana...Oli pakko jäädä tekemään pointti-tunnille, koska olin niin kettuuntunut Emman tunnin mokista. En edes muista, koska olisin viimeksi ollut Minnan pointissa, ja nytkään se ei varsinaisesti ollut Minnan, vaan sijaisen. Onneksi sijaisen sarjat oli helppoja jopa meikäläisen perjantaiälylle, rondi-sarjaa lukuunottamatta...Tää rondi-sarja oli tehty joskus aiemminkin saman tytsin sijaistaessa Christinan J3:sta. Silloin se oli oikein kiva ja helppo, mutta kärjillä tehtäessä piruetit ei menneetkään yhtä jouhevasti...

Viime lauantai oli ahkera balettireenipäivä joka LUOJAN KIITOS meni tuhat kertaa paremmin kuin perjantai. Minnan lattiatanko ja Christinan J2& J1 ei edes painaneet jaloissa niin paljoa...Kunnes sit sunnuntaiaamuna telinevoikkaillessa kaikki paikat oli ihan jumissa. Jotain oli vissiin tullu tehtyä :) Mun oikea ranne oli oudon kipeä esim. frittiä tehdessä ja kärrärissäkään ei voinu tehdä sitä "saattoa" pitkälle, koska ranne ei kestänyt yhtään vääntöä. Ei mitään haisua, että missä mä olisin voinut sen rikkoa, enhän esim. ole dance hallissakaan ollut aikoihin. Ehkäpä se kipu olikin todellisen rasityksen puutetta?! Pääsin vihdoin muuten kokeilemaan niitä sivuttaisia perhosvoltteja monttuun, mutta ne meni aika huonosti. Ei ollu tekniikka ihan vielä kohdallaan.

Ajelin Myllystä suoraan vanhempien residenssille Pohjois-Helsinkiin, ja iltapäivällä syöpöteltiin siellä koko perheen voimin ja juhlittiin mamia. Mun pitipitipiti mennä lenkille vielä illalla, mut niinpähän taas menin, haaveeksi jäi. Nukuin vain :)

Tällä viikolla onkin sit ollu treeniä jo alkuviikosta lähtien, maanantaina laitettiin vihdoin paikat siihen halvatun Carmeniin. Uu jee. Mä en ole koskaan tehnyt sitä 2. roolia, mut nyt sitten yllättäen teenkin sitä. Nooh, ihan sama. En olis jaksanut enää yhtään vääntämistä siitä, että kuka siihen menee - parempi oli tarjota itseään siihen, kun tiedän, että mä opin sen helposti.

Tiistaina oli Emman ohjelman kenraalit SYK:llä ja mua vähän nauratti, kun yks meidän balettilaisista kysyi, että jännittääkö mua. JV-ja biccikisoissa oon kyllä ollut ihan armoton jännittäjä, mutta ei tää jänskätä mua kyllä yhtään. Ohjelma on helppo, eikä virheistä rangaista. Pois siis spennaus, rennosti vaan :) Kiiruhdin kenraaleista tuhatta ja sataa Espooseen mun voikkaseuran kevätnäytökseen. Testailin näytöksessä ahkerasti mun uutta digijärkkärikameraa, vähänkö sillä on kiva leikkiä :D. Fotonien ja Deltojen ohjelmat oli makeita, samoin Magneettien, ne oli niin ihania pieniä tikkujalkoja :).

Keskiviikkona vedin baletissa kunnon maratonillan, Janen kaikki tunnit, eli J2, J3 ja J1. 4,5 tuntia, ei tunnu missään...Vähempikin olis ehkä riittänyt, mutta paskan pitää treenata. Mokailin niin pahasti, että sisu ei antanut periksi mennä kotiin. Väsymyksellä saattoi olla tekemistä huonon suorituksen kanssa, sillä alkuviikosta olin nukkunut ehkä yhteensä sellainen 8 tuntia...Vasta 3. tunnin loppupuolella aloin olla siinä vireystilassa, että liikkeet alkoivat onnistumaan, eli parin lisätunnin treenit olisivat todennäköisesti menneet hienosti.

Eilen olin pitkästä PITKÄSTÄ aikaa dance hall ja afro-tunneilla - oikein hävetti mennä, kun en ollut niin pitkään aikaan päässyt käymään. Jotenkin huomasi, että DH-tunneilla tarvittava räjähtävä voima oli aika kateissa, hypyt ei vaan nousseet ja auenneet niin ärhäkästi kuin aiemmin. Multa oli lisäksi jäänyt väliin 2 DH-tunnin koreografiaa ja varsinkaan toista mulla ei ole mitään mahdollisuutta oppia, se on liian nopea ja liian pitkä. Oonpa optimisti :) Toisesta pääsin suurin piirtein kärryille. Sit tietty ruvettiin opettelemaan vielä kaikille ihan uutta koreografiaa, eli mukavaa aivojumppaakin tuli tehtyä fyysisen ahkeroinnin lisäksi. Afrossa oli ihanaa, oli pitkästä aikaa ihana afro. Ihania koreografioita <3. Mä en siis tykkää ihana-sanasta lainkaan.

Tänään balettia taas, Emman J2-3. Ehkä pointtikin. Jos jaksan :)

EDIT LATER: Jees Emma. En osaa sanoa tunnista menikö hyvin vai huonosti. Huonosti kai. Ei taaskaan ollut piruettipäivä, sen kyllä voin sanoa...Mutta mitä muuta: Mä arvostan NIIN paljon, kun Emma korjaa. Isoja tai pieniä asioita, niin se jaksaa korjata, mikä on aivan huikeeta. Mun vaan pitäis ottaa nää korjaukset paremmin vastaan, mä näytän nimittäin ihan uitetulta koiralta, kun korjauksia satelee...Emma mm. huomasi, että mä nousen releve'en vähän vinosti keskilattialla. Korjattavien listalle heti, ellen halua nilkkavammaa. Sit mun käsien asento 1. ja perusasennossa on löysä. Haittaa helvetisti esim. pirueteissa. Lisäksi puolet pirueteista menee spottaamatta ja ylläri pylläri ne ei silloin pyöri mitään triploja. Oon paska.

Jäin vielä pointtitunnillekin, jossa oli sama sijainen, Veera (?). Perushelppoja tankosarjoja (tekee mulle oikein hyvää, ehtii kunnolla miettiä tekniikkaa) ja kivoja keskilattiasarjoja. Osaan sentään viel hypätä, päivän treenien ainoita ilonaiheita :). No joo. Mut ilman kritiikkiä ei voi kehittyä. Lisää siis sitä ja huomenna oon parempi tanssija :)

Rättipuhkiväsypoikki

Puuh. Onpahan taas ollut treenin täyteinen päivä...Ekaks aamulla telinevoikkaa - tai no, Myllyssä olikin Team Gym kisat, joten suunnistin suoraan TaT:iin. Siellä osa saleista oli typötyhjiä JA auki, joten höntsäilin itsekseni siltakaatoja, puolivoltteja, kärrynpyörämuunnelmia ja arabialaisia. Olis tehnyt mieli koittaa sitä sivuttaista perhosvolttia kovalla, mutta rohkeus ei riittänyt. Next time. Sitten venyttelin eilisiä jumeja auki (onneksi venyttelin, kohta selviää miksi).

Klo 12 alkoivat Aijan tehotreenit hyvin aijamaiseen tapaan: hirveä tempo alusta lähtien ja hiki virtasi kahden minuutin tekemisen jälkeen kuin vesiputous. Hiki olisi luultavasti virrannut ihan ilman treeniäkin ottaen huomioon, että oltiin siinä TaT:n pikkusalissa n. 20 ihmisen voimin...Laatuilma. Noin viiden minuutin treenin jälkeen kiitin itseäni vuolaasti venyttelyistä, koska sivuspagaatiylimenot olivat vuorossa seuraavaksi. Eilen ärtynyt nivunen ei kuollut, mitä nyt välillä huomautteli olemassaolostaan.

"Kevyen" alkulämpän jälkeen tehtiin Aijan afrotunnin koreografiaa, joka onneksi palautui mieleeni yhden kerran täysmokailun jälkeen, vaikka en ole afrotunnille ehtinytkään n. 3 viikkoon. Vähän kävi sääliksi niitä, jotka eivät Aijan afrossa käy, koska minuutin koreografia piti oppia 10 minuutissa - ei järin palkitsevaa hommaa. Afroa tehdessä tuntui siltä, että keuhkot repeävät - en ehkä voi laskea itseäni täysin terveiden kirjoihin vielä.

Seuraavaksi olikin oma vuoroni olla sivustakatsoja, koska vuorossa oli dance hall-tunnin koreografian vuoro. Koreografia oli minulle täysin uusi, ja vaikka DH-koreografialle uhrattiin aikaa jopa 1/2 tuntia, en siltikään saanut yhtään onnistunutta suoritusta. Vitutti kuin pientä oravaa, mutta minkäs teet, itsepähän olen ollut DH-tunneilta poissa. DH-koreografiassa itseäni ahdisti oman osaamattomuuteni lisäksi tilan puute: helvetisti kuperkeikkoja, suunnanvaihtoja, siltakaatoja ja isoja hyppyjä - vihaan tehdä näitä minimaalisessa tilassa. Tuppaa käymään huonosti :/Viimeisenä koreografiahaasteena teimme tangon, josta ensin ajattelin, että ei helvetti, mutta loppupeleissä olin tosi onnellinen siitä. Meni varmaankin kaikista tansseista parhaiten <3.

Lopputreenistä keskityimme aina niin kuumottavaan Dunham-tekniikkaan. Aija pitää näitä Dunham-tunteja muutaman kerran vuodessa omille oppilailleen. Aija on tutustunut Dunhamiin New Yorkin Ailey Schoolissa ja lajista tietämättömille voisin kertoa, että kyseessä on RASKAS tekniikkaharjoitus baletin tangon kanssa. Pliétä ja grand pliétä tehdään molempia paitsi 1. ja 2. asennoissa kymmeniä ellei satoja kertoja, lisäksi myös relevéssä. Lisäksi tangolla tehdään venytyksiä ja äärimmäisen raskaasti selkää / keskivartaloa kuormittavia takavaakoja toinen jalka tangolla. Lisäksi vartalon aaltoja aina raskaimmassa kohtaa liikettä pysähtyen - tällöin ideaalitapauksessa pään pitäisi olla melkein takapuolessa kiinni (!). Lisäksi paljon muuta. Voin kertoa, että itku meinaa välillä päästä, veri pakkaa päähän, selkään sattuu ja jalat huutavat leipää. Ja mulla on sentään suht' notkea selkä, voin kuvitella miten repiviltä liikkeet tuntuvat vähän jäykkäselkäisemmistä ihmisistä...Ja nyt ei itse asiassa tuntunut niin pahalta kuin monta kertaa aiemmin :)

Aamupäivän tehotreenien jälkeen olivat vuorossa vielä Carmenin ohjelmatreenit, joista tuli aivan pannukakku, koska Christina ei (vieläkään) ollut paikalla. Onneksi olin sentään ottanut musiikin mukaan. Huomenna olis ihan kiva, jos C suvaitsisi olla mestoilla...

Nyt oon vaan lojunut sohvalla, vaikka oikeasti mun pitäisi tehdä töitä. Venyttelykään ei välttämättä olis pöllömpi idea tän päiväisen kropan piiskaamisen jälkeen. Pyykitkin pitäis ripustaa, mutta millä energialla...Ostetaan ahkeruutta ja yks lisävuorokausi viikonloppuun.

Eilinen Rock the Ballet oli muuten hyvä, kyllä kannatti nähdä. Tosin, tämmöinen arvostelulajien uhri kun olen, niin olisin odottanut jopa vieläkin enemmän. Erityisesti pirueteissa. Joo, olihan se ihan hienoa katseltavaa, kun toinen tekee 10 fouetté-piruettia ja perään vielä 8 kierroksen passé-piruetin, mutta silti...Monipuolisemmin ERI piruetteja ja isoja pirroja enempi. Mut summa summarum, show oli hieno ja tunnelma Savoyssa oli loistava. Worth the money. Ehkä elokuussa uudestaan, kun seurue seuraavan kerran rantautuu Helsinkiin.

Viuh vauh viikonloppu

Kauheen nopeesti tää aika juoksee. Just vasta oli viikonloppu, ja nyt taas...Ei kai pitäis valittaa, koska viikonloputhan on ihania. Nytkin on ihan mieletön sää, aurinko paistaa ja lämpöä on melkein 15 astetta. Ja tänään illalla meen katsomaan Rock the Balletin - tätä oon venannut kuin kuuta nousevaa viimeiset kaks kuukautta, lipun ostosta lähtien.

Viikko vierähti töitä tehden ja tanssien tietty. Christina on ollut tän viikon poissa ja ollaan treenailtu sitä Carmenia omatoimisesti, viime lauantaina ja tänään lauantaina. Nyt esitykseen on enää kuukausi ja jo on perkele jos C ei huomenna suostu kertomaan, että ketkä siihen esitykseen tulee ja mitkä on paikat. Ja jos C ottaa siihen säälistä mukaan ne "lapaset", jotka sitä koreografiaa ei osaa / taidot ei riitä sen puhtaaseen suorittamiseen, niin silloin harkitsen kyllä vakavasti feidaavani koko esityksen. Esityksestä tulee tällöin satavarmana pannukakku, koska ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki...

Tiistaina olin pitkästä aikaa Tiian baletissa. Tiian baleteissa kävisin mielelläni enemmänkin, koska tykkään tosi paljon Tiian sarjoista niin tangolla kuin keskilattiallakin. Hiki tulee aina, ja itseään pitää haastaa. Ja aina löytyy vaihtelua niin temmossa kuin liikkeissäkin = Iso plussa! Christinan tunnit on hyvin christinamaisia joka ainoa kerta, yllätysmomentit puuttuvat. Näin ollen niihin mukavoituu, kun oppii ne tietyt perusasiat. Ja kuten hyvin tiedämme, niin vain itseään haastamalla kehittyy. Ajattelin mennä ensikin viikolla Tiian tunneille tiistaina, sekä J2:een että J1:een. Periaatteessahan mulla olisi tiistaisin sitä modernia (J3), mutta koska mulla on nyt Anita-kyllästys, niin aio enää loppukeväänä käydä k.o. tunnilla. Ehkä syksyllä taas, mutta jossain vaiheessa mulle iski totaalinen kyllästys Anitan nykärin liikekieleen ja musiikkeihin. Joten, miksi kiusaisin itseäni pakkokäymällä Anitan tunneilla, kun saan enemmän irti joistain muista tunneista.

Keskiviikkona taas Janen balettia, J2 ja pointti-tanko. Tanko ei mennyt niin huonosti, kuin ajattelin, joten jotain kehitystä kärjillä on tapahtunut :) Working my way up! Hypyt aukeavat nyt hienosti, vaikka itse sanonkin :) Tän täytyy johtua siitä, että Aijan dance hall-tunnit (jotka vetävät lihaksiston aina jumiin) ovat loistaneet poissaolollaan mun treenikalenterista jo kohta kolmatta viikkoa. Tää on tosin tahatonta, haluaisin käydä tunneilla, mutta aina on tullut jotain muuta, joku ohjelmatreeni, pääsiäispyhä tai oma terveydentila...kai mun pitäis yrittää maanantaina mennä Aijan tunnille, mutta samaan aikaan on se joukkuevoimistelun MM-karsinta ja sit tietty Christinan J3 & J2 baletit - saas nähdä meenkö...Keskiviikko-iltana oli myös Emman ohjelmatreenit, ja ohjelma alkaa (luojan kiitos) jo näyttää suhteellisen yhtenäiseltä. Ihan hyvä fiilis siitä.

Perjantaina oli mun lempparitunti, Emman J2-3. Tuli mokia, mutta myös onnistumia, ainakin pirueteissa. En muista, koska mulla olisi viimeksi ollut noin hyvä piruettipäivä, sillä etenkin oikean jalan piruetit pyöri ihanasti. Tiedä sitten, miltä se näytti, mutta hyvä fiilis meinasi räjäyttää tajunnan :)! Attitude pyöri 2 kierrosta helposti ja passé-pirueteissa tein triploja! Käsittämätöntä, kun jonain päivinä ykköspiruetitkin tuottaa vaikeuksia...Tää ei varmaan tuu toistumaan pitkään aikaan, joten aion iloita noista hetkistä vielä kauan :)

Tänään höntsäiltiin tosiaan sitä Carmenia ilman Christinaa, huomenna uusiksi kera Christinan. Huomenna tiedossa myös Aijaa, joka pitää omille oppilailleen "spesiaalitreenit", tehdään varmaankin afroa ja dunhamia. Akrobatiasta ei ole ollut puhetta, toivon kyllä että tehtäisiin. Aijan treenit ovat klo 12-14, C:n treenit puolestaan klo 15 ->. Mukavan löysä päivä siis tiedossa...NOT. Oon vähän huolissani, mitä mun nivunen tykkää tosta Aija-treenistä, kun se alkoi tänään hieman vihoittelemaan sivuspagaatia venytellessä - kai se jotenkin niksahti. Sormet ristiin sen puolesta, että se kokisi ihmeparantumisen huomiseen mennessä.

Nyt lähden viel lenkille ja yritän saada ajan kulumaan nopeasti, olisipa kello jo iltakahdeksan ja Savoyn esirippu aukeaisi. Rock rock, Rock the Ballet!

Takaisin tunneilla

Vihdoin takaisin tunneilla. Tahko-reissun jälkeen darra-keiju ihmeen kaupalla unohti käydä mun residenssissä, mutta flunssamaahinen puolestaan löysi mut pitkän etsimisen jälkeen. En olekaan ollut kipeänä sitten viime syksyn, mutta nyt sitten senkin edestä. Ääni poissa, koko kroppaa ravisuttava yskä ja räkäinen nokka. Maanantaista lähtien kipeänä, tänään ensimmäistä päivää sellainen olo, että tunteja pystyi edes harkitsemaan.

Tahkon reissusta voisi olla paljonkin sanottavaa, mutta ehkä parempi vaieta :) Urheilua reissu ei ainakaan muistaakseni sisältänyt, ellei hurjaa heiluntaa ja joraamista afterissa ja baarissa sellaiseksi sitten lasketa...Hauskaa ainakin oli, ja mun tylsän tavallinen rutiinien täyttämä elämä sai taas hetkeksi väriä. Itse asiassa samalla koko maalihylly purkkeineen taisi kaatua kumoon ;D Mutta, what happens at Tahko, stays at Tahko...

Ja nyt siis vihdoin takaisin arjessa. Tänään olin ensimmäisellä tanssitunnilla (Emma J2-3) puoleentoista viikkoon, ja nähtävästi dementia vaivaa pahasti, koska tässä ajassa olin unohtanut liki kaiken baletista. En muista, koska olisin viimeksi mokaillut tunnilla näin pahasti. Jos toinen puoli menikin OK, niin toisella puolella mokailin kuin mikäkin pahainen noviisi. Jos muistin jalat, niin puolet käsistä meni ihan harakoille. Ja ne mun perusvirheet loistivat taas iloisesti kuin joulutähti kuusen latvassa - kaikki voimat menivät sarjojen muistamiseen. Teki jossain vaiheessa mieli hakata päätä seinään, mutta kyllä se tästä taas. Hypyt sentään menivät ihan OK, vaikka hengitys rohisi kuin pahimmallakin astmaatikolla.

Keräilin Emman tunnin jälkeen itseäni kotona pari tuntia, ja sitten uudestaan Kassulle, jossa Emma piti vielä kevätnäytöksen ohjelmatreenit illan ratoksi. Olin missannut kahdet edelliset ohjelmatreeenit, joten pelotti kyllä aika lailla mennä...Varsinkin edellisen "hyvin" menneen tunnin jälkeen. Onneksi ja suureksi ihmetyksekseni ohjelmatreenit menivät yllättävän hyvin ja muistan nyt suurin piirtein koko shöyn. Pari tarkennettavaa aukkokohtaa toki edelleen jäi, ja lisäksi parissa kohtaa mulla ei ole mitään hajua, miten k.o. kohdat menevät musiikissa...Mutta eiköhän ne tästä selvene.

Jotain hyötyä tästä juhlimisesta ja flunssasta johtuneesta treenitauosta on ollut - lämmittelin ennen ohjelmatreenejä tekemällä isoja hyppyjä, ja kyllä nyt jalat aukesivat! Vihdoin jopa se murheenkryyni takajalkakin tajusi aueta ylispagaattiin harpassa. Ah ihanuutta, elämän pieniä onnen hetkiä :)

Urheilu auttaa, sillä nyt olo on paljon parempi kuin tänä aamuna. Tunnen itseni jo lähes terveeksi. Huomenna täydellä teholla Christinan (Christinattomiin) Carmen-treeneihin, jei. Ja illalla telinevoikkailemaan!

Pyörä <3

On muuten niin loistofiilis taas ajella pyörällä pitkästä aikaa. Monta talvea oon kyllä ajellu pyörällä töihin, treeneihin, oikeastaan mihin vain, millä kelillä tahansa. Mutta vuosi sitten viime talvena tää meni ja osti auton...Duunia varten, oli vähän niin kuin puolipakko. Lupasin itselleni pyhästi, että aina kun töissä ei olisi tapaamisia, joihin tulisi suhailla autolla, ajaisin töihin pyörällä. Noh, tän lupauksen pitäminen meni vähän niin ja näin. Musta tuli laiska, ja ajelin töihin pyörällä ainoastaan hyvällä kelillä. Plus tuulen voimakkuus ja suunta myös huomioiden, kuka sitä nyt karseaan vastatuuleen haluaisi polkea...Selvennettäköön tähän väliin, että työmatkani ei ole pidempi kuin 5 km, eli matka taittuu pyörällä reippaasti suhatessa lähes yhtä nopeasti kuin autolla.

Tänä talvena olen ollut pyöräilyn suhteen varsinainen häpeäpilkku, kahden käden sormilla laskettava määrä pyöräilykertoja töihin. Häpeäni kruunaa pyöräni kohtelu, sillä viimeisen kuukauden ajan uskollinen Nishikini seisoi kadun varteen ketjutettuna alttiina tuiskuille ja tuulille. En vain saanut raahattua pyörääni kellariin. Tyhmyydestää ja laiskuudesta saa yleensä maksaa, ja niin nytkin - vietyäni pyörän vihdoin huoltoon sainkin pulittaa normiremppaa 150% isomman summan: 250 €! Lähes tainnuin, mutta pyörään oli kuulemma pitänyt vaihtaa koko takakasetti, ketjut, jarrupalat, ym. Olisi kannattanut tsempata ja raahata se pyörä sinne kellariin...ehkä ensi vuonna sitten. Nyt ainakin sitten pyöräillään, jotta kalliille huollolle saadaan vastinetta. Ja pidän muuten kypärää päässä!

Pari vapaapäivää tanssista teki oikein hyvää oikuttelevalle varpaalleni, ja tänään balettitunnilla en edes muistanut, että kumpi varvas se oikein olikaan ollut kipeä. En ehtinyt Janen J2-balettiin, kun töissä venyi, joten päätin suosiolla mennä vasta klo 20 J1:een. Tunti oli oikein ihana, oli mahtavuutta huomata, että on kehittynyt - kaikki asiat tuntuivat helpoilta ja selkeiltä. Okei, pari piruettia meni taas ihan päin honkia. Mutta muuten plussaa.

Huomenaamulla lenkille ja ehkä aamubalettiin. Sitten pari tuntia jotain työnteon tapaista ja sitten suunta kohti Tahkoa! Tahkon pääsiäisen tarkoitus ei muuten suinkaan ole laskettelu, jos joku erehtyi näin jo luulemaan...Pari päivää nollausta käden koukistajaa harjoittaessa ;) Sunnuntaina sitten takaisin ja maanantaina pitäisi yrittää olla jo siinä kunnossa, että jaksaa 3-4 tuntia baletin esitystreenejä...Piisaa haastetta.

Zzzzzz...

Ei tanssia, lenkkiä, lihaskuntoa tai mitään muutakaan sporttailua tänään. None whatsoever. Enkä varmasti ole käppäillyt edes niitä terveysliikunnan suosittelemaa 10 000 askelta, hyvä jos 3 000 on tullut täyteen...Tää on siis ollut se kuuluisa LEPOPÄIVÄ.

Vähän outo fiilis pitää lepopäivää, mut kyl se nyt vaan tuli tarpeeseen. Varvas on kipuillut ja fiksujen ihmisten mukaan tämmönen lähtee vaan levolla. Pitänee uskoa. Tänään olis kyllä ollut dance hall reggae treenit, missä olis ollut erittäin hyvä olla läsnä - pari viimeisintä koreografiaa on menny multa ihan ohi, kun oon joutunut priorisoimaan balettitunteja DH-tuntien sijaan. Mutta en mennyt treeneihin, piste. Tää varvaskin itse asiassa niksahti viime viikon DH-treeneissä yhdessä liikkeessä, jossa se on meinannut rusahtaa jo monta kertaa aiemminkin, eli ehkä ihan hyvä etten nyt itsetuhoisesti ja itsepäisesti mennyt pahentamaan sitä.

Miten olen nyt juhlinut tätä poikkeuksellista arkivapaailtaa? Laulamalla karaokea, käymällä syömässä hyvässä ravintolassa, näkemällä ystäviä, käymällä leffassa? No joo, öö ei ihan...Kävin hammaslääkärissä ja hampaan paikkauksen jälkeen tulin kotiin ja painuin suoraan vällyjen alle. Kello oli tässä vaiheessa hurjat puoli viisi iltapäivällä, eli ei edes Pikkukakkoseen asti jaksanut pirkko valvoa...Nukuin siis reilun neljän tunnen päiväunet ja nyt sitten simmut ihan sirkeinä, tämmöistä unirytmiähän aina suositellaan ;)

Huomenna luultavasti takaisin tanssin pariin, mikäli varvas on ajatukselle myönteinen. Huomenna haen lisäksi mun pyörän huollosta, jee! Huolto tuleekin vähän kalliimmaksi kuin olin ajatellut, sillä takakasetti piti vaihtaa, samoin ketjut, ja muutakin pikkukremppaa piti kuulemma korjailla. Rahanmenoa ei näemmä vaan voi estää, buuuuuu...

Viikonloppu

Jostain kumman syystä viikonloppu meni taas enemmän tai vähemmän tanssisaleilla. Lähtökohdat treeneille eivät vain olleet aivan optimaaliset, sillä jo perjantain treeneissä polvet tuntuivat omituisilta ja erinäisiä kolotuksia oli muutenkin.

Lauantaina venyttelin ylivenytykset ennen lattiatankotuntia, mutta kyllä sen huomaa mitä 2 vuoden tauko ylivenytyksistä tekee - kun venyttelen, niin pääsen kyllä "vanhoihin" ylivenytysasentoihin, mutta sitten varsinaisissa tanssiliikkeissä, missä tätä liikelaajuutta tarvittaisiin, niin notkeus ei tulekaan esiin. Lääke tähän on kyllä tiedossa: Ylivenytyksiä JOKA päivä treenien lisäksi.

Lattiatankotunnille menin sitten muka hyvin venytelleenä, mutta edelleenkin jäi ketuttamaan esim. aukikierron pienet puutteet. Muuten lattis meni ihan kivasti, Minna ei korjaillu kauheasti, vaan päinvastoin antoi jopa muutamia kehuja. Lattiksen jälkeen olikin sitten vuorossa Christinan perinteinen J2-baletti. Tunnin tanko-osa vedettiin jo tutuksi tulleella tyylillä pikavauhtia, koska kevätnäytöksiin tuleva Carmen-baletti vaatii hiomista. Carmeniin siis käytettiin koko keskilattiaosa. Tanko meni taas hyvin kaksijakoisesti - osa sarjoista tosi hyvin, osassa ihan naurettavia pikkufiboja. Esim. flic-flac pirtsa EI ole vaikea, mutta mä teen siitä ittelleni vaikean. Why oh why! Tangon adagio oli aivan yhtä tuskaa päkiöille ja nöyrryin tekemään sitä koko jalalla, ei vaan pystynyt enää sietämään sitä tuskaa. Auh.

Pointtia tehtiinkin koko lopputunti Carmenin merkeissä. Sinänsä tykkään tosi paljon tehdä pointtia nimenomaan jotain tiettyä koreografiaa silmälläpitäen, koska liikkeet oppii tällöin paljon helpommin. Esi. sissonne simplet sujuvat nyt kuin vettä vain. Ja vähänkö mahtavuutta, vihdoinkin olin saanut kärkkäreihini ne kauan kaivatut säämiskäkärjet! Niistä on oikeasti tosi paljon apua, juuri noissa simppeleissä ja lisäksi esim. pique-pirueteissa. Sitten hieman avautumista koreografiasta ja tuntilaisista...Christina sanoi muutama viikko sitten, että koreografian joka osa pitää osata hyvin, mikäli mielii näytökseen. Tästä tulisi pitää kiinni, koska nyt mukana roikkuu hang-aroundeja, jotka eivät

A) osaa koreografiaa
B) eivät teknisesti tule pystymään koreografiassa vaadittuihin liikkeisiin ainakaan sillä tavalla, että se näyttäisi yhdenmukaiselta muun porukan kanssa

Ja juuri tää B) kammottaa mua. Voi olla, että nää tietyt ihmiset oppivat koreografian liikkeet juuri ja juuri, mutta liikevarmuus on aika huonolla tolalla. Lisäksi näillä tyypeillä ei vain ole sellaisia fyysisiä ominaisuuksia, että liikekieli siistiytyisi nykyisestä joten meno on siis suttuista! Toivottavasti Christina pitää lupauksestaan kiinni, ja järjestää näille tyypeille jonkun B-joukkueen.

Olin ajatellut jäädä vielä J1-tunnillekin, mutta varvas oli sen verta kipeä, että katsoin parhaimmaksi mennä kotiin. Ilta jatkui myöhemmin joukkuevoimistelun merkeissä, tosin nyt ihan katsomon puolella Kisahallilla, aluekisojen esityksiä kriittisesti silmäillessä :D. Mä en edelleenkään ymmärrä, et vaikka tytöt on notkeampia kuin ennen niin hyppyjen liikelaajuus on ihan paska. Lisäksi hypyissä on kauheita konkkopolvia ja koukkunilkkoja, hrrr! Enemmän balettia ja nopeusvoimaa hemmetti!

Tänään aamujumpaksi vähän telinevoikkaa - frittejä, siltakaatoja, puolivoltteja ja pressejä. Mii laik <3! Varoin varvasta, mutta se tuntui yllättävän hyvälle. Näinpä uskalsin iltapäivällä mennä Christinan ohjelmatreeneihin, jossa tehtiin jälleen kerran Carmenista sitä Toreadoria. Lauantain tuntiangstaukset pätivät tähänkin päivään :) Toreadorin lisäksi tehtiin sitä pari viikkoa sitten aloitettua Mustalaistanssia.


Viikonlopun saldo on siis kipuileva (mutta ei enää niin kipeä) varvas, kolottavat polvet ja hammastakin alkoi särkemään. Mut ehkä tää taas tästä, nyt vähän venyttelyä ja lihashuoltoa. Hampaaseen edellämainittu ei harmi kyllä taida auttaa...

Perjantaibalettia...

Perjantai...Takana taas tanssin täyteinen viikko ja aika monta treeniä olisi vielä edessä. Tänään luulin ehtiväni helposti Tanssiopiston klo 16.45. balettiin, koska töissä koko päivä oli yhtä löysäilyä. Mutta, kuinkas sitten kävikään, tapani mukaan treeneihin lähtö venyi viime tinkaan ja loppupeleissä pingoin pikajuoksijan tikkauksella Kassulle. Just ehdin tunnin alkuun, mutta mun haaveilemat pitkät ja huolelliset alkuvenyttelyt jäi taas kerran haaveasteelle.

Emma on ihana ope, ja tää perjantain jatko 2-3 on tosi hyvä tunti, koska porukkaa on aika vähän ja Emma jaksaa (lähes) väsymättä korjailla kaikkia. Omassa treenissä oli yritystä, mutta ei taaskaan riittävästi. Jos ekat mokat tulee jo battement tendu-sarjassa niin täähän omalla kohdalla yleensä tarkoittaa, että virheitä tulee satavarmana myöhemminkin tunnin kuluessa. Ja ylläripylläri, niin tulikin. Oon varmaan käynyt Christinan baleteissa aivan liikaa, koska Emman pienet ja nopeat jalkaliikkeet tuntuu niin vieraalle. Christinan tunneillahan liikekieli on valtaosin hitaampaa ja "arvokkaampaa".

Eniwei, mokia tuli jeté-sarjassa = en taaskaan nopeissa jeteissä vienyt jalkoja kunnolla viidenteen, enkä käyttänyt lattiaa tarpeeksi hyväksi. Sama juttu muuten grand battementeissa (varsinkin sivulle) - en tee tenduta huolellisesti, vaan oon heti jo heittämässä jalkaa...Pienet dorkailut jatkui myös rondi-sarjassa ja fondu-sarjassakin vähän. Ei isoja mokia, mutta pieni ketutus jäi, koska sarjat oli tänään suht' helppoja - pään olis pitänyt pysyä kasassa, koska kropalta ei tänään ihmeitä vaadittu. Ihmeen kaupalla mun lähes AINA mokaama frappé-sarja meni aika OK.

Keskilattian sarjat oli tosi hyviä ja haastavia, mut paljon jäi viel parannettavaa. Piruettikädet perkele! Niin monta kertaa kun mulle on niistä sanottu, miksen mä koskaan usko. Tällaset apinankädet tuodaan lähelle vartaloa, piste! Lupaan pyhästi parantaa tapani. Nyt sentään ajattelen aktiivisesti sitä kiintopistettä. Lopussa viel piruetti- ja hyppysarja. Mun mieli kyllä nousee vaikka mistä pohjamudista, jos tunnin lopussa hypitään grand jetèitä. Ne on sentään melkein kuin ennen vanhaan. Aukeava hyppy = sulkeutuva harmi :)

Ajattelin illalla vielä juosta palauttavan lenkin, mut polvet tuntui oudolle ja tyydyin pelkkiin palauttaviin venytyksiin. Huomen sit baletin tehopäivä, vähänkö mahtavuutta kun mun kärkkäreissä on vihdoin kärjet fiksattu.