Kevään tanssikatselmusta, vuorossa Eifman Balletin Anna Karenina

Olen tässä kevään aikana ehtinyt käydä katsomassa pari teosta, eli Eifman Balletin Anna Kareninan ja Kansallisoopperan Bella Figuran. Tulossa siis hieman yhteenvetoa näistä, tässä ensimmäisenä käsittelyssä Anna Karenina.

Olin katsomassa Eifman Balletin Red Gisellen pari vuotta sitten, ja pidin tästä kovasti. Siksi odotukset Anna Kareninaa kohtaan olivat myöskin korkealla. Pidin Eifmanin modernista liikekielestä ja principal dancer Nina Zmievets on mielestäni mahtava tanssija - karismaattinen ja atleettinen, ei mikään luurangonlaiha oksa, jonka tuuli uhkaa viedä mennessään, jollaisia monet venäläistanssijat usein ovat. Nina Zmievetsin piti olla nytkin pääsosassa, mutta valitettavasti Nina oli edellisillan näytöksessä satuttanut selkänsä, joten lavalla oli Ninan sijasta Yulia Manjeles. Myös castin miespääsosan esittäjä oli vaihtunnut, eli Oleg Markovia tuurasi Alexei Turko.

Pääosien esittäjien vaihtuminen näkyi epävarmuutena esityksessä, varsinkin ensimmäisellä puoliajalla. Lukuisat vaikeat nostot eivät ole helppoja paljonkaan harjoiteltuna, eivätkä etenkään extempore. Pari kertaa aidosti pelkäsin, että putoaako Yulia alas, sen verran hataran näköistä oli meno. Yulia suoriutui Annan roolista ihan kiitettävästi, mutta mitään suurta tunnetta en oikein aistinut. Ehkä effortti meni nyt siihen, että esityksen vaikeista teknisistä yksityiskohdista suoriudutaan kunnialla. Sinänsä vähän harmi, koska mielestäni Annan roolissa pitäisi intohimon näkyä tulisena viimeiselle penkkiriville asti. Alexein suoritus oli mielestäni Yuliaa huonompi, vaikkei mitään isompia virheitä tehnytkään. Pientä haparointia ja ylimääräisiä askeleita, mutta Alexei Turkon suoritus Karenina oli kuitenkin viihdyttävä, sen verran karismaattinen tanssija kun on.

Kokonaisuutena 1. puoliaika meni miten kuten, ja oli tietysti pieni pettymys, kun odotukset olivat olleet aika korkeat. Liikekieli ja koreografia olivat toki mielenkiintoisia ja erityisesti isot joukkokohtaukset olivat hienoja. 2. puoliaika oli parempi, dramaattisempi ja vähemmän perinteistä balettia sisältävä - siksi tämä onnistui ehkä paremmin. Varsinkin loppukohtaus oli todella hienosti toteutettu.

Pidän Eifmanin tyylistä ja aion jatkossakin käydä katsomassa hänen teoksiaan, mikäli vain tilaisuus sattuu kohdalle. Anna Karenina oli ihan jees, mutta omat odotukseni olivat hieman liian korkealla ja teos ei näihin kyseisenä iltana aivan yltänyt.



Nina Zmievets, Eifman Ballet (teoksessa Red Giselle). Kuva: Nikolay Krusser (C)