maanantai 15. lokakuuta 2012

Aina ei kulje

Jokainen balettitanssija, niin harrastaja kuin ammattilainen, sen tietää: Aina ei kulje. Ja kun ei kulje, niin ainakin allekirjoittaneelle iskee ihan rehti vitutus.

Nyt ei ole siis kyse siitä, että kerran tai kaksi mokailee, vaan siitä, kun lähestulkoon kaikki tunnilla menee päin prinkkalaa. Et muista sarjoja, jalat eivät toimi, kädet eivät toimi, mikään ei oikeastaan toimi. Liikkeet, jotka normaalisti teet hyvällä varmuudella epäonnistuvat, puhumattakaan niistä liikkeistä, jotka muutenkin ovat haastavia. Näissä ei toivoakaan.

Raivostuttavinta tällaisessa tunnissa ei oikeastaan ole edes se, että epäonnistun. Inhottavinta on epäonnistua hyvien tanssikamujen ja opettajasi nähden, jotka tietävät "normaalin" tasosi. Jotenkin ainakin itselleni tulee sellainen tunne, että mokailemalla en petä vain itseäni, vaan myös kaikki muut. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, varsinkin kun yleensä on kyseessä ihan normaali treeni, eikä mikään näytös.

Viimeksi tällainen epäonnen treeni koetteli minua viime keskiviikkona. Teki mieli lähteä kävelemään ulos kesken tunnin, mutta jotenkin sain vietyä treenit loppuun. Tämänkaltaisten treenien jälkeen minuun iskee aina kauhu: Miten pääsen tästä yli?! Olenko todella taantunut tälle tasolle pysyvästi?

Tähän ikään mennessä olen oppinut sen, että huonot treenit suututtavat ja aiheuttavat kurjan olon, mutta siitä ON mahdollista päästä yli. Oma "ylimenostrategiani" on mennä treenaamaan mahdollisimman pian, mieluummin alemman tason tunnille ja kyntää läpi perusasioita uudelleen ja uudelleen. Alemmalla tuntitasolla ymmärtää, että oikeasti osaa jo aika paljon ja saa niitä tärkeitä onnistumisen elämyksiä. Ja tietysti saa treenattua perusasioita läpi kaikessa rauhassa. Tämän "recovery"-tunnin jälkeen seuraavat treenikerrat omalla tasolla kulkevat yleensä taas ihan mallikkaasti.

Baletti on jännä laji. Niin vaikea, että epäonnistumisia tulee koko ajan, milloin pienempiä ja milloin isompia. Kaikki baletinharrastajat tietävät, että jo pelkkä seisominen paikallaan oikeassa asennossa vaatii harjoittelua, jotta kaikki palaset loksahtavat kohdalleen; pää, ryhti, aukikierto, kannatus jne. Baletin harrastaminen vaatiikin suurta sietokykyä kestää epäonnistumisia ja treenata perusasioita aina vain uudelleen ja uudelleen. Moni ei tanssia harrastava ystäväni kysyy minulta säännöllisesti, että "miksi moinen masokismi?". Itselleni vastaus piilee siinä, kun on todella pitkään harjoitellut ja yrittänyt, niin konkreettisesti jossain vaiheessa näkee edistyksen ja onnistumisen -  tämä tunne on aivan mahtava. Silloin unohtuvat kaikki kiukun ja epätoivon hetket. Ainakin hetkeksi ;)

Alla oleva video kuvaa joskus tuntoja balettitunnilla ;) Tsemppiä kaikille syksyn treeneihin, niin hyviin kuin huonoihinkin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti