Kappas se onkin jo maaliskuu. Lomat on lusittu ja hiihdot tältä vuoldeta melkein hiihdetty, pari reissua olis vielä tiedossa :) Voi siis taas keskittyä tanssahteluun.
Varvas on parantunut sen verran hyvin, että tanssiminen pehmeillä tossuilla ei enää satu, mutta edelleen kovakärkiset tuottavat tuskaa, vaikka varpaan teippaisi hyvin. 10 minuutin Gaynoreilla tanssimisen jälkeen tossu painaa melkoisesti :( Tällä hetkellä ennätys kovakärkiset jalassa on 45 minuuttia, sitten on pakko vaihtaa takaisin pehmeisiin tossuihin. Tosin edistystä tämäkin on, alussa pystyin pitämään Gaynoreita jalassa vain n. 10-15 minuuttia.
Murtuman paranemisen jälkeen eli tämän vuoden tammikuusta lähtien olen treenannut hieman normaalia vähemmän. Olen ensinnäkin yrittänyt antaa kropalle aikaa päästä takaisin aiempaan kuntoon ja samalla yrittää välttää ylilyöntejä, jotka yleensä aina johtavat rasitusvammoihin. Kuitenkaan en ole vammoilta täysin välttynyt. Vammalistaan kuuluu esim. vasemman takareiden revähtymä, joka on tosin paranemaan päin, mutta vaatii ennen tuntia huolellista lämmittelyä, muuten voi olla satavarma, että grand battementeissa sattuu...Lisäksi mun vasen nilkka on kipeytynyt, nilkan etupuolella on todennäköisesti tulehdus...Nyt siis ollaan tulehduskipulääkekuurilla ja otetaan treeneissä vähän kevyemmin.
En tänä keväänä tee näytöksiä. Pointtitossu on vielä sen verran kivulias jalassa, joten mielestäni ei ole järkeä kiusata itseään kärkityöskentelyllä, varsinkin kun nilkatkin ovat pitkän tauon jälkeen aika heikossa kunnossa kärkitossutreeniä ajatellen. Ensi syksynä sitten taas.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste krempat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste krempat. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
torstai 31. tammikuuta 2013
Back in dance biz'
I'm back, olen selkä.
Murtunut pikkuvarvas parani sittenkin, vaikka välillä tätä hieman epäilinkin, homman kestäessä luvattoman kauan. Palasin balettistudioon varovasti juuri ennen joulua, ja ehdin treenailla muutamat treenit ennen joulutaukoa. Ennen joulua varvas ei suinkaan ollut vielä kunnossa, mutta olin saanut lääkäriltä luvan treenaamiseen, joten treenasin kivusta huolimatta. Lääkärin mukaan murtuma oli varmasti parantunut, mutta kestäisi vielä jonkin aikaa, että varvas tottuisi tauon jälkeen baletin liikemaailmaan, ja tällä välillä se todennäköisesti olisi kipeä. Treenata voisi, kivun rajoissa (huono ohje tanssijoille ;D).
Ensimmäiset treenit tuntuivat hirveälle ja näyttivät kamalalle :) Tuntui, että balettilihakset olivat kuihtuneet ja kaikki voima esimerkiksi nilkasta olisi hävinnyt...Esim. fouettet tangolla ja piruetit yleensä olivat yhtä sekasotkua, varsinkin kipeällä jalalla tehdessä. Grand rond de jambeeta tehdessä reisi kramppasi, ja muuta mukavaa :D Ensimmäisissä treeneissä en saanut vielä hyppiä, eikä suoraan sanottuna tehnyt kyllä yhtään mielikään, sen verran kipeä varvas vielä oli.
Joulun aikaan olin laskemassa Chamonixissa, ja onneksi varpaan turvotus oli sen verran laskenut, että laskettelumono mahtui jalkaan. Kun jalan oli saanut ängettyä monoon, oli varvas sitten vallan hyvässä turvassa, suojassa balettimaailman pahuudelta :)
Palattuani takaisin vuorilta, oli taas aika tehdä paluu tangon ääreen. Ja alkaa hyppimään...Voin sanoa, että jännitti aika lailla, kun hypin ensimmäistä kertaa piiiitkän tauon jälkeen. Nouseeko hyppy yhtään, avautuvatko jalat, jne... Hypyt ovat kuitenkin aina olleet oma vahvuuteni, joten tämä aiheutti vielä lisäpaineita. Mutta...loppu hyvin, kaikki hyvin :)! Oli aika huikea tunne hyppiä isoja hyppyjä ja havaita, että ei tauko niissä tuntunut missään! Toisin kuin vaikka pirueteissa ;)...
Tällä viikolla ylitin viimeisenkin murtuman mukanaan tuoman esteen - pujotin pointtitossut jalkaan ensimmäistä kertaa sitten lokakuun, ja treenasin pointtia. KAUHEAA, mutta tie on tässäkin vain ylöspäin, toivottavasti :)!
Ihanaa tanssivuotta kaikille :)!
Murtunut pikkuvarvas parani sittenkin, vaikka välillä tätä hieman epäilinkin, homman kestäessä luvattoman kauan. Palasin balettistudioon varovasti juuri ennen joulua, ja ehdin treenailla muutamat treenit ennen joulutaukoa. Ennen joulua varvas ei suinkaan ollut vielä kunnossa, mutta olin saanut lääkäriltä luvan treenaamiseen, joten treenasin kivusta huolimatta. Lääkärin mukaan murtuma oli varmasti parantunut, mutta kestäisi vielä jonkin aikaa, että varvas tottuisi tauon jälkeen baletin liikemaailmaan, ja tällä välillä se todennäköisesti olisi kipeä. Treenata voisi, kivun rajoissa (huono ohje tanssijoille ;D).
Ensimmäiset treenit tuntuivat hirveälle ja näyttivät kamalalle :) Tuntui, että balettilihakset olivat kuihtuneet ja kaikki voima esimerkiksi nilkasta olisi hävinnyt...Esim. fouettet tangolla ja piruetit yleensä olivat yhtä sekasotkua, varsinkin kipeällä jalalla tehdessä. Grand rond de jambeeta tehdessä reisi kramppasi, ja muuta mukavaa :D Ensimmäisissä treeneissä en saanut vielä hyppiä, eikä suoraan sanottuna tehnyt kyllä yhtään mielikään, sen verran kipeä varvas vielä oli.
Joulun aikaan olin laskemassa Chamonixissa, ja onneksi varpaan turvotus oli sen verran laskenut, että laskettelumono mahtui jalkaan. Kun jalan oli saanut ängettyä monoon, oli varvas sitten vallan hyvässä turvassa, suojassa balettimaailman pahuudelta :)
Palattuani takaisin vuorilta, oli taas aika tehdä paluu tangon ääreen. Ja alkaa hyppimään...Voin sanoa, että jännitti aika lailla, kun hypin ensimmäistä kertaa piiiitkän tauon jälkeen. Nouseeko hyppy yhtään, avautuvatko jalat, jne... Hypyt ovat kuitenkin aina olleet oma vahvuuteni, joten tämä aiheutti vielä lisäpaineita. Mutta...loppu hyvin, kaikki hyvin :)! Oli aika huikea tunne hyppiä isoja hyppyjä ja havaita, että ei tauko niissä tuntunut missään! Toisin kuin vaikka pirueteissa ;)...
Tällä viikolla ylitin viimeisenkin murtuman mukanaan tuoman esteen - pujotin pointtitossut jalkaan ensimmäistä kertaa sitten lokakuun, ja treenasin pointtia. KAUHEAA, mutta tie on tässäkin vain ylöspäin, toivottavasti :)!
Ihanaa tanssivuotta kaikille :)!
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Miten treenata lajinomaisesti varpaan ollessa pipinä?
Kolmas saikkuviikko jo varpaan kanssa, ärsyttää...Niin pieni vamma ja niin iso harmi.
Olen menossa huomenna uudestaan lääkärille, koska mielestäni varvas ei ole parantunut aikataulun mukaisesti. Lääkäri antoi arvioksi, että paraneminen kestäisi muutaman viikon ja nyt kun muutama viikko on kulunut, niin varvas on edelleen sen verran kipeä, ettei olla ihan annetussa aikataulussa...
Olen pyrkinyt treenaamaan lajinomaisesti niitä juttuja, mitä pystyn tekemään. Olen käynyt kuntosalilla tekemässä n. 45 minuutin - tunnin alkulämmittelyn crosstrainerilla ja sen jälkeen käyttänyt hyväksi lähinnä kuntosalin jumppasalia ja venyttelyalueen puolapuita.
Tendu- ja fondu-sarjoja voin tehdä, ja niitä olenkin tehnyt. Plie-sarjoja lähinnä II asennossa, sillä grand plié muissa asennoissa ei tee varpaalle oikein hyvää, relevestä johtuen...Grand battementeja olen tehnyt aika paljon, koska nopeusvoimaa ei tule oikein muuten harjoitettua, kun isoja hyppyjä ei voi tällä hetkellä tehdä.
Isojen hyppyjen korvaavaa treeniä teen mm. puolapuilla. Teen niin, että tukijalka on suurin piirtein toiseksi alimmalla puolapuulla ja pidän käsillä kiinni abt. rinnan korkeudella olevasta puolapuusta. Sitten ponnistan tukijalan suoraksi ja samalla potkaisen vapaana roikkuvan jalan taakse niin isoon spagaatiin kuin vain voin. Teen tätä sarjana, suurin piirtein 8-10 heittoa per jalka, sitten vaihdan toisen jalan. Ja sitten vielä toistan molemmat puolet. Hyvä treeni muutenkin kehittämään jalkojen nopeusvoimaa isoihin hyppyihin, vaikka kintut olisivat ihan kunnossakin. Tämä liike auttaa siis saamaan jalat auki hypyissä. Monilla tanssijoilla on notkeutta, mitä ei saada esiin isoissa hypyissä, koska tarvittava nopeusvoima puuttuu!
Toinen treeni, mikä kehittää nopeusvoimaa, on jalkojen saksaus selinmakuu-asennossa. Eli, aloitusasento on selinmakuu ja jalat nostettu 90 asteen kulmaan. Siitä sitten vain vuorosaksaus jaloilla niin isoon spagaatiin kuin vain pystyy,ja mahdollisimman nopeasti. Tuntuu paitsi jaloissa, niin myös vatsalihaksissa!
Voin laittaa videot tulemaan myöhemmin näistä kahdesta harjoitteesta, niin harjoitteet varmaankin selkenevät...Kunhan saan jonkun uhrin kuvaamaan nämä :)
Toivottavasti te terveet olette treenanneet ahkerasti Sporttiprinsessankin puolesta :)!?
Olen menossa huomenna uudestaan lääkärille, koska mielestäni varvas ei ole parantunut aikataulun mukaisesti. Lääkäri antoi arvioksi, että paraneminen kestäisi muutaman viikon ja nyt kun muutama viikko on kulunut, niin varvas on edelleen sen verran kipeä, ettei olla ihan annetussa aikataulussa...
Olen pyrkinyt treenaamaan lajinomaisesti niitä juttuja, mitä pystyn tekemään. Olen käynyt kuntosalilla tekemässä n. 45 minuutin - tunnin alkulämmittelyn crosstrainerilla ja sen jälkeen käyttänyt hyväksi lähinnä kuntosalin jumppasalia ja venyttelyalueen puolapuita.
Tendu- ja fondu-sarjoja voin tehdä, ja niitä olenkin tehnyt. Plie-sarjoja lähinnä II asennossa, sillä grand plié muissa asennoissa ei tee varpaalle oikein hyvää, relevestä johtuen...Grand battementeja olen tehnyt aika paljon, koska nopeusvoimaa ei tule oikein muuten harjoitettua, kun isoja hyppyjä ei voi tällä hetkellä tehdä.
Isojen hyppyjen korvaavaa treeniä teen mm. puolapuilla. Teen niin, että tukijalka on suurin piirtein toiseksi alimmalla puolapuulla ja pidän käsillä kiinni abt. rinnan korkeudella olevasta puolapuusta. Sitten ponnistan tukijalan suoraksi ja samalla potkaisen vapaana roikkuvan jalan taakse niin isoon spagaatiin kuin vain voin. Teen tätä sarjana, suurin piirtein 8-10 heittoa per jalka, sitten vaihdan toisen jalan. Ja sitten vielä toistan molemmat puolet. Hyvä treeni muutenkin kehittämään jalkojen nopeusvoimaa isoihin hyppyihin, vaikka kintut olisivat ihan kunnossakin. Tämä liike auttaa siis saamaan jalat auki hypyissä. Monilla tanssijoilla on notkeutta, mitä ei saada esiin isoissa hypyissä, koska tarvittava nopeusvoima puuttuu!
Toinen treeni, mikä kehittää nopeusvoimaa, on jalkojen saksaus selinmakuu-asennossa. Eli, aloitusasento on selinmakuu ja jalat nostettu 90 asteen kulmaan. Siitä sitten vain vuorosaksaus jaloilla niin isoon spagaatiin kuin vain pystyy,ja mahdollisimman nopeasti. Tuntuu paitsi jaloissa, niin myös vatsalihaksissa!
Voin laittaa videot tulemaan myöhemmin näistä kahdesta harjoitteesta, niin harjoitteet varmaankin selkenevät...Kunhan saan jonkun uhrin kuvaamaan nämä :)
Toivottavasti te terveet olette treenanneet ahkerasti Sporttiprinsessankin puolesta :)!?
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Murtuneen varpaan update
2 viikkoa kera murtuneen varpaan. Not nice, mutta pahempaakin voisi olla.
Ensimmäisinä päivinä varvas oli tosi kipeä ja kävely oli vaivalloista konkkaamista. Yritin varoa rullaamista varpaan "yli", eli kävely ei todellakaan ollut järin sulavan näköistä. Ja miten hidasta! Kaikki kesti kaksi kertaa niin kauan kuin tavallisesti...varvas oli myös niin turvonnut, että sai miettiä ihan tosissaan, että mihin kenkään jalka mahtuu, jottei mikään hierrä varvasta. Koska jo pienikin kosketus teki kipeää :(
Muutaman päivän päästä turvotus alkoi hieman laskea ja varpaan väri palautua lähemmäs oikeaa ihon väriä. Kävelykin luonnistui jo paremmin. Siitä asti olen käynyt pitkästä aikaa kuntokeskuksen jumpissa, mm. BodyPumpissa ja spinningissä. TYLSÄÄ, mutta parempi kuin ei mitään. Saa sentään hikoiltua :)
Lupasin itselleni, että varpaan paranemisaikana venyttelisin joka päivä plus tekisin lattiatankoa ja pilatesta ahkerasti...KRÖHÖM. Niin varmaan juu. Olen tehnyt edellämainittuja asioita kahden viikon aikana ehkä kolme kertaa. Itsekuri, missä olet?!
Kun ei ole "pakko" mennä normaaleihin balettiharjoituksiin (tai pakko ja pakko, eihän aikuisen ihmisen ole pakko tehdä juuri yhtään mitään, jos ei halua), niin on ollut aivan liian helppoa vain jäädä notkumaan iltamyöhään töihin tekemään kaikenlaista muka tärkeää. Kyllä nämä työt on tullut hoidettua silloinkin, kun voi normaalisti treenata, mutta nyt hukutan selkeästi "tuskaani" töihin.
On muuten jännä huomata, miten paljon aikaa baletti ja tanssi yleensäkin vie, verrattuna kuntokeskuksten jumppiin etc. Balettitreeniin lämmittelyineen, varsinaiseen treeniaikaan + loppuverkkaan saa helposti uhrattua sen 2-2,5 tuntia. Kuntokeskuksen jumppaan tai spinniin voin puolestaan vain ilmestyä aivan viime minuuteilla ja viimeistään 60 minuutin päästä treeni on ohi. Ja mitäs mä sitten tekisin? No, voisinhan tietysti vetäistä vaikka kaksi spinning-tuntia putkeen. Mutta se on niin tylsää, etten henkisesti pysty...
Eilen tunsin varpaan olotilan sen verran hyväksi, että menin varovasti kokeilemaan balettia J1-tunnille, tarkoituksena tehdä vain tanko ja keskilattia. Hyppyjä ja kipeän jalan varpaillenousuja vältellen. Tunti sujui ihan hyvin ja varvas ei tunnin aikana hirveästi kipeytynyt. Jonkin verran relevétä tuli kuitenkin tehtyä, ja tänään varvas on kyllä tuntunut kivuliaammalta kuin aiemmin, eli ehkä kuitenkin menin tunnille liian aikaisin :( En halua isompaa takaiskua paranemisprosessissa, joten täytynee pysytellä poissa tunneilta vielä ainakin tämä viikko. Katsotaan sitten ensi viikolla uudestaan.
Ensimmäisinä päivinä varvas oli tosi kipeä ja kävely oli vaivalloista konkkaamista. Yritin varoa rullaamista varpaan "yli", eli kävely ei todellakaan ollut järin sulavan näköistä. Ja miten hidasta! Kaikki kesti kaksi kertaa niin kauan kuin tavallisesti...varvas oli myös niin turvonnut, että sai miettiä ihan tosissaan, että mihin kenkään jalka mahtuu, jottei mikään hierrä varvasta. Koska jo pienikin kosketus teki kipeää :(
Muutaman päivän päästä turvotus alkoi hieman laskea ja varpaan väri palautua lähemmäs oikeaa ihon väriä. Kävelykin luonnistui jo paremmin. Siitä asti olen käynyt pitkästä aikaa kuntokeskuksen jumpissa, mm. BodyPumpissa ja spinningissä. TYLSÄÄ, mutta parempi kuin ei mitään. Saa sentään hikoiltua :)
Lupasin itselleni, että varpaan paranemisaikana venyttelisin joka päivä plus tekisin lattiatankoa ja pilatesta ahkerasti...KRÖHÖM. Niin varmaan juu. Olen tehnyt edellämainittuja asioita kahden viikon aikana ehkä kolme kertaa. Itsekuri, missä olet?!
Kun ei ole "pakko" mennä normaaleihin balettiharjoituksiin (tai pakko ja pakko, eihän aikuisen ihmisen ole pakko tehdä juuri yhtään mitään, jos ei halua), niin on ollut aivan liian helppoa vain jäädä notkumaan iltamyöhään töihin tekemään kaikenlaista muka tärkeää. Kyllä nämä työt on tullut hoidettua silloinkin, kun voi normaalisti treenata, mutta nyt hukutan selkeästi "tuskaani" töihin.
On muuten jännä huomata, miten paljon aikaa baletti ja tanssi yleensäkin vie, verrattuna kuntokeskuksten jumppiin etc. Balettitreeniin lämmittelyineen, varsinaiseen treeniaikaan + loppuverkkaan saa helposti uhrattua sen 2-2,5 tuntia. Kuntokeskuksen jumppaan tai spinniin voin puolestaan vain ilmestyä aivan viime minuuteilla ja viimeistään 60 minuutin päästä treeni on ohi. Ja mitäs mä sitten tekisin? No, voisinhan tietysti vetäistä vaikka kaksi spinning-tuntia putkeen. Mutta se on niin tylsää, etten henkisesti pysty...
Eilen tunsin varpaan olotilan sen verran hyväksi, että menin varovasti kokeilemaan balettia J1-tunnille, tarkoituksena tehdä vain tanko ja keskilattia. Hyppyjä ja kipeän jalan varpaillenousuja vältellen. Tunti sujui ihan hyvin ja varvas ei tunnin aikana hirveästi kipeytynyt. Jonkin verran relevétä tuli kuitenkin tehtyä, ja tänään varvas on kyllä tuntunut kivuliaammalta kuin aiemmin, eli ehkä kuitenkin menin tunnille liian aikaisin :( En halua isompaa takaiskua paranemisprosessissa, joten täytynee pysytellä poissa tunneilta vielä ainakin tämä viikko. Katsotaan sitten ensi viikolla uudestaan.
maanantai 29. lokakuuta 2012
Murtunut varvas
Siis voi persikka. Mursin sitten pikkuvarpaani eilen ja näyttää pahasti siltä, että baletti on ainakin kuukauden tauolla. Ei paras hetki loukkaantua, sillä näytökset todennäköisesti menevät myös sivu suun :(
En murtanut varvasta tanssiessa tai missään muussakaan vaarallisessa lajissa, vaan täysin yhdentekevässä paikassa; astuin rappuselta huonosti alas ja varvas vääntyi alle. Voilà. Siinä hetkessä sattui, mutta ajattelin kivun menevän ohi. Parin tunnin kuluessa varvas kuitenkin turposi ja siihen ilmestyi muhevat verenpurkaumat, joten jo tästä tiesin, että nyt ei käynyt hyvin. Varvas ei myöskään kestänyt enää painon varaamista esim. kävellessä, joten lääkäriin kävi matka...
Lääkäri katsoi varvasta ja totesi, että hyvin todennäköisesti se on murtunut. Pikkuvarpaan takia ei kuitenkaan yleensä oteta röntgenkuvia, sillä oli varvas murtunut tai ei, on hoito yleensä aina sama - jäitä, kipulääkettä ja teippaaminen kiinni viereiseen varpaaseen (liikkuvuuden rajoittamiseksi). Näin ollen mukaan sain suullisen diagnoosin ja lääkärintodistuksen tanssituntihyvityksen saamiseksi. Omaa työtäni murtunut varvas ei haittaa, istumatyössä kun olen...
Tänään olen yrittänyt varoa varaamasta varpaan päälle painoa, ja varvas on tosiaan teipattu. Normaali kävely ei onnistu, voin lähinnä klenkata ja tunnen itseni melko rammaksi (keppejä mulla ei kuitenkaan ole). Ei ehkä pitäisi, sillä pikkuvarvas ei ole onneksi esim. baletin kannalta se kriittisin varvas, paljon huonompi tilannehan olisi, jos isovarvas olisi murtunut...Isovarvas on kuitenkin jalan anatomian kannalta kriittinen ja kannattelee esim. relevéssä pääosan painosta. Lisäksi pikkuvarpaan murtuma on pieni, eli se paranee melko nopeasti. Ei todennäköisesti tarpeeksi nopeasti joulunäytöksiä tms. ajatellen, mutta useita kuukausia pitkä tanssitauko ei kuitenkaan liene edessä...
Murtuneen pikkuvarpaan kanssa voi onneksi tehdä muunlaista urheilua, eli aion nyt käydä ahkerasti pilateksessa ja joogassa, sekä venytellä omatoimisesti. Spinningiä ja uintilajeja voi myös harrastaa, eli onneksi energiaa pääsee tanssitauonkin aikana purkamaan :)
Tanssikaahan te muut allekirjoittaneenkin puolesta!
perjantai 15. toukokuuta 2009
Väsymys
Reilun kahden viikon tauko kirjoittelemisessa, hups. Ei ollu tarkoitus venyä näin pitkäksi. Treeniä on tullut kyllä, paitsi viime viikon treenit jäi järjettömien duunikiireiden vuoksi vasta loppuviikkoon - viime viikon treeniviikko alkoi vasta perjantaina. Viime perjantain balettitreenit olivat ne perinteiset Emman J2-3, jotka menivät aivan päin honkia. Ei ollu aivot sinä päivänä mukana...Oli pakko jäädä tekemään pointti-tunnille, koska olin niin kettuuntunut Emman tunnin mokista. En edes muista, koska olisin viimeksi ollut Minnan pointissa, ja nytkään se ei varsinaisesti ollut Minnan, vaan sijaisen. Onneksi sijaisen sarjat oli helppoja jopa meikäläisen perjantaiälylle, rondi-sarjaa lukuunottamatta...Tää rondi-sarja oli tehty joskus aiemminkin saman tytsin sijaistaessa Christinan J3:sta. Silloin se oli oikein kiva ja helppo, mutta kärjillä tehtäessä piruetit ei menneetkään yhtä jouhevasti...
Viime lauantai oli ahkera balettireenipäivä joka LUOJAN KIITOS meni tuhat kertaa paremmin kuin perjantai. Minnan lattiatanko ja Christinan J2& J1 ei edes painaneet jaloissa niin paljoa...Kunnes sit sunnuntaiaamuna telinevoikkaillessa kaikki paikat oli ihan jumissa. Jotain oli vissiin tullu tehtyä :) Mun oikea ranne oli oudon kipeä esim. frittiä tehdessä ja kärrärissäkään ei voinu tehdä sitä "saattoa" pitkälle, koska ranne ei kestänyt yhtään vääntöä. Ei mitään haisua, että missä mä olisin voinut sen rikkoa, enhän esim. ole dance hallissakaan ollut aikoihin. Ehkäpä se kipu olikin todellisen rasityksen puutetta?! Pääsin vihdoin muuten kokeilemaan niitä sivuttaisia perhosvoltteja monttuun, mutta ne meni aika huonosti. Ei ollu tekniikka ihan vielä kohdallaan.
Ajelin Myllystä suoraan vanhempien residenssille Pohjois-Helsinkiin, ja iltapäivällä syöpöteltiin siellä koko perheen voimin ja juhlittiin mamia. Mun pitipitipiti mennä lenkille vielä illalla, mut niinpähän taas menin, haaveeksi jäi. Nukuin vain :)
Tällä viikolla onkin sit ollu treeniä jo alkuviikosta lähtien, maanantaina laitettiin vihdoin paikat siihen halvatun Carmeniin. Uu jee. Mä en ole koskaan tehnyt sitä 2. roolia, mut nyt sitten yllättäen teenkin sitä. Nooh, ihan sama. En olis jaksanut enää yhtään vääntämistä siitä, että kuka siihen menee - parempi oli tarjota itseään siihen, kun tiedän, että mä opin sen helposti.
Tiistaina oli Emman ohjelman kenraalit SYK:llä ja mua vähän nauratti, kun yks meidän balettilaisista kysyi, että jännittääkö mua. JV-ja biccikisoissa oon kyllä ollut ihan armoton jännittäjä, mutta ei tää jänskätä mua kyllä yhtään. Ohjelma on helppo, eikä virheistä rangaista. Pois siis spennaus, rennosti vaan :) Kiiruhdin kenraaleista tuhatta ja sataa Espooseen mun voikkaseuran kevätnäytökseen. Testailin näytöksessä ahkerasti mun uutta digijärkkärikameraa, vähänkö sillä on kiva leikkiä :D. Fotonien ja Deltojen ohjelmat oli makeita, samoin Magneettien, ne oli niin ihania pieniä tikkujalkoja :).
Keskiviikkona vedin baletissa kunnon maratonillan, Janen kaikki tunnit, eli J2, J3 ja J1. 4,5 tuntia, ei tunnu missään...Vähempikin olis ehkä riittänyt, mutta paskan pitää treenata. Mokailin niin pahasti, että sisu ei antanut periksi mennä kotiin. Väsymyksellä saattoi olla tekemistä huonon suorituksen kanssa, sillä alkuviikosta olin nukkunut ehkä yhteensä sellainen 8 tuntia...Vasta 3. tunnin loppupuolella aloin olla siinä vireystilassa, että liikkeet alkoivat onnistumaan, eli parin lisätunnin treenit olisivat todennäköisesti menneet hienosti.
Eilen olin pitkästä PITKÄSTÄ aikaa dance hall ja afro-tunneilla - oikein hävetti mennä, kun en ollut niin pitkään aikaan päässyt käymään. Jotenkin huomasi, että DH-tunneilla tarvittava räjähtävä voima oli aika kateissa, hypyt ei vaan nousseet ja auenneet niin ärhäkästi kuin aiemmin. Multa oli lisäksi jäänyt väliin 2 DH-tunnin koreografiaa ja varsinkaan toista mulla ei ole mitään mahdollisuutta oppia, se on liian nopea ja liian pitkä. Oonpa optimisti :) Toisesta pääsin suurin piirtein kärryille. Sit tietty ruvettiin opettelemaan vielä kaikille ihan uutta koreografiaa, eli mukavaa aivojumppaakin tuli tehtyä fyysisen ahkeroinnin lisäksi. Afrossa oli ihanaa, oli pitkästä aikaa ihana afro. Ihania koreografioita <3. Mä en siis tykkää ihana-sanasta lainkaan.
Tänään balettia taas, Emman J2-3. Ehkä pointtikin. Jos jaksan :)
EDIT LATER: Jees Emma. En osaa sanoa tunnista menikö hyvin vai huonosti. Huonosti kai. Ei taaskaan ollut piruettipäivä, sen kyllä voin sanoa...Mutta mitä muuta: Mä arvostan NIIN paljon, kun Emma korjaa. Isoja tai pieniä asioita, niin se jaksaa korjata, mikä on aivan huikeeta. Mun vaan pitäis ottaa nää korjaukset paremmin vastaan, mä näytän nimittäin ihan uitetulta koiralta, kun korjauksia satelee...Emma mm. huomasi, että mä nousen releve'en vähän vinosti keskilattialla. Korjattavien listalle heti, ellen halua nilkkavammaa. Sit mun käsien asento 1. ja perusasennossa on löysä. Haittaa helvetisti esim. pirueteissa. Lisäksi puolet pirueteista menee spottaamatta ja ylläri pylläri ne ei silloin pyöri mitään triploja. Oon paska.
Jäin vielä pointtitunnillekin, jossa oli sama sijainen, Veera (?). Perushelppoja tankosarjoja (tekee mulle oikein hyvää, ehtii kunnolla miettiä tekniikkaa) ja kivoja keskilattiasarjoja. Osaan sentään viel hypätä, päivän treenien ainoita ilonaiheita :). No joo. Mut ilman kritiikkiä ei voi kehittyä. Lisää siis sitä ja huomenna oon parempi tanssija :)
Viime lauantai oli ahkera balettireenipäivä joka LUOJAN KIITOS meni tuhat kertaa paremmin kuin perjantai. Minnan lattiatanko ja Christinan J2& J1 ei edes painaneet jaloissa niin paljoa...Kunnes sit sunnuntaiaamuna telinevoikkaillessa kaikki paikat oli ihan jumissa. Jotain oli vissiin tullu tehtyä :) Mun oikea ranne oli oudon kipeä esim. frittiä tehdessä ja kärrärissäkään ei voinu tehdä sitä "saattoa" pitkälle, koska ranne ei kestänyt yhtään vääntöä. Ei mitään haisua, että missä mä olisin voinut sen rikkoa, enhän esim. ole dance hallissakaan ollut aikoihin. Ehkäpä se kipu olikin todellisen rasityksen puutetta?! Pääsin vihdoin muuten kokeilemaan niitä sivuttaisia perhosvoltteja monttuun, mutta ne meni aika huonosti. Ei ollu tekniikka ihan vielä kohdallaan.
Ajelin Myllystä suoraan vanhempien residenssille Pohjois-Helsinkiin, ja iltapäivällä syöpöteltiin siellä koko perheen voimin ja juhlittiin mamia. Mun pitipitipiti mennä lenkille vielä illalla, mut niinpähän taas menin, haaveeksi jäi. Nukuin vain :)
Tällä viikolla onkin sit ollu treeniä jo alkuviikosta lähtien, maanantaina laitettiin vihdoin paikat siihen halvatun Carmeniin. Uu jee. Mä en ole koskaan tehnyt sitä 2. roolia, mut nyt sitten yllättäen teenkin sitä. Nooh, ihan sama. En olis jaksanut enää yhtään vääntämistä siitä, että kuka siihen menee - parempi oli tarjota itseään siihen, kun tiedän, että mä opin sen helposti.
Tiistaina oli Emman ohjelman kenraalit SYK:llä ja mua vähän nauratti, kun yks meidän balettilaisista kysyi, että jännittääkö mua. JV-ja biccikisoissa oon kyllä ollut ihan armoton jännittäjä, mutta ei tää jänskätä mua kyllä yhtään. Ohjelma on helppo, eikä virheistä rangaista. Pois siis spennaus, rennosti vaan :) Kiiruhdin kenraaleista tuhatta ja sataa Espooseen mun voikkaseuran kevätnäytökseen. Testailin näytöksessä ahkerasti mun uutta digijärkkärikameraa, vähänkö sillä on kiva leikkiä :D. Fotonien ja Deltojen ohjelmat oli makeita, samoin Magneettien, ne oli niin ihania pieniä tikkujalkoja :).
Keskiviikkona vedin baletissa kunnon maratonillan, Janen kaikki tunnit, eli J2, J3 ja J1. 4,5 tuntia, ei tunnu missään...Vähempikin olis ehkä riittänyt, mutta paskan pitää treenata. Mokailin niin pahasti, että sisu ei antanut periksi mennä kotiin. Väsymyksellä saattoi olla tekemistä huonon suorituksen kanssa, sillä alkuviikosta olin nukkunut ehkä yhteensä sellainen 8 tuntia...Vasta 3. tunnin loppupuolella aloin olla siinä vireystilassa, että liikkeet alkoivat onnistumaan, eli parin lisätunnin treenit olisivat todennäköisesti menneet hienosti.
Eilen olin pitkästä PITKÄSTÄ aikaa dance hall ja afro-tunneilla - oikein hävetti mennä, kun en ollut niin pitkään aikaan päässyt käymään. Jotenkin huomasi, että DH-tunneilla tarvittava räjähtävä voima oli aika kateissa, hypyt ei vaan nousseet ja auenneet niin ärhäkästi kuin aiemmin. Multa oli lisäksi jäänyt väliin 2 DH-tunnin koreografiaa ja varsinkaan toista mulla ei ole mitään mahdollisuutta oppia, se on liian nopea ja liian pitkä. Oonpa optimisti :) Toisesta pääsin suurin piirtein kärryille. Sit tietty ruvettiin opettelemaan vielä kaikille ihan uutta koreografiaa, eli mukavaa aivojumppaakin tuli tehtyä fyysisen ahkeroinnin lisäksi. Afrossa oli ihanaa, oli pitkästä aikaa ihana afro. Ihania koreografioita <3. Mä en siis tykkää ihana-sanasta lainkaan.
Tänään balettia taas, Emman J2-3. Ehkä pointtikin. Jos jaksan :)
EDIT LATER: Jees Emma. En osaa sanoa tunnista menikö hyvin vai huonosti. Huonosti kai. Ei taaskaan ollut piruettipäivä, sen kyllä voin sanoa...Mutta mitä muuta: Mä arvostan NIIN paljon, kun Emma korjaa. Isoja tai pieniä asioita, niin se jaksaa korjata, mikä on aivan huikeeta. Mun vaan pitäis ottaa nää korjaukset paremmin vastaan, mä näytän nimittäin ihan uitetulta koiralta, kun korjauksia satelee...Emma mm. huomasi, että mä nousen releve'en vähän vinosti keskilattialla. Korjattavien listalle heti, ellen halua nilkkavammaa. Sit mun käsien asento 1. ja perusasennossa on löysä. Haittaa helvetisti esim. pirueteissa. Lisäksi puolet pirueteista menee spottaamatta ja ylläri pylläri ne ei silloin pyöri mitään triploja. Oon paska.
Jäin vielä pointtitunnillekin, jossa oli sama sijainen, Veera (?). Perushelppoja tankosarjoja (tekee mulle oikein hyvää, ehtii kunnolla miettiä tekniikkaa) ja kivoja keskilattiasarjoja. Osaan sentään viel hypätä, päivän treenien ainoita ilonaiheita :). No joo. Mut ilman kritiikkiä ei voi kehittyä. Lisää siis sitä ja huomenna oon parempi tanssija :)
maanantai 6. huhtikuuta 2009
Zzzzzz...
Ei tanssia, lenkkiä, lihaskuntoa tai mitään muutakaan sporttailua tänään. None whatsoever. Enkä varmasti ole käppäillyt edes niitä terveysliikunnan suosittelemaa 10 000 askelta, hyvä jos 3 000 on tullut täyteen...Tää on siis ollut se kuuluisa LEPOPÄIVÄ.
Vähän outo fiilis pitää lepopäivää, mut kyl se nyt vaan tuli tarpeeseen. Varvas on kipuillut ja fiksujen ihmisten mukaan tämmönen lähtee vaan levolla. Pitänee uskoa. Tänään olis kyllä ollut dance hall reggae treenit, missä olis ollut erittäin hyvä olla läsnä - pari viimeisintä koreografiaa on menny multa ihan ohi, kun oon joutunut priorisoimaan balettitunteja DH-tuntien sijaan. Mutta en mennyt treeneihin, piste. Tää varvaskin itse asiassa niksahti viime viikon DH-treeneissä yhdessä liikkeessä, jossa se on meinannut rusahtaa jo monta kertaa aiemminkin, eli ehkä ihan hyvä etten nyt itsetuhoisesti ja itsepäisesti mennyt pahentamaan sitä.
Miten olen nyt juhlinut tätä poikkeuksellista arkivapaailtaa? Laulamalla karaokea, käymällä syömässä hyvässä ravintolassa, näkemällä ystäviä, käymällä leffassa? No joo, öö ei ihan...Kävin hammaslääkärissä ja hampaan paikkauksen jälkeen tulin kotiin ja painuin suoraan vällyjen alle. Kello oli tässä vaiheessa hurjat puoli viisi iltapäivällä, eli ei edes Pikkukakkoseen asti jaksanut pirkko valvoa...Nukuin siis reilun neljän tunnen päiväunet ja nyt sitten simmut ihan sirkeinä, tämmöistä unirytmiähän aina suositellaan ;)
Huomenna luultavasti takaisin tanssin pariin, mikäli varvas on ajatukselle myönteinen. Huomenna haen lisäksi mun pyörän huollosta, jee! Huolto tuleekin vähän kalliimmaksi kuin olin ajatellut, sillä takakasetti piti vaihtaa, samoin ketjut, ja muutakin pikkukremppaa piti kuulemma korjailla. Rahanmenoa ei näemmä vaan voi estää, buuuuuu...
Vähän outo fiilis pitää lepopäivää, mut kyl se nyt vaan tuli tarpeeseen. Varvas on kipuillut ja fiksujen ihmisten mukaan tämmönen lähtee vaan levolla. Pitänee uskoa. Tänään olis kyllä ollut dance hall reggae treenit, missä olis ollut erittäin hyvä olla läsnä - pari viimeisintä koreografiaa on menny multa ihan ohi, kun oon joutunut priorisoimaan balettitunteja DH-tuntien sijaan. Mutta en mennyt treeneihin, piste. Tää varvaskin itse asiassa niksahti viime viikon DH-treeneissä yhdessä liikkeessä, jossa se on meinannut rusahtaa jo monta kertaa aiemminkin, eli ehkä ihan hyvä etten nyt itsetuhoisesti ja itsepäisesti mennyt pahentamaan sitä.
Miten olen nyt juhlinut tätä poikkeuksellista arkivapaailtaa? Laulamalla karaokea, käymällä syömässä hyvässä ravintolassa, näkemällä ystäviä, käymällä leffassa? No joo, öö ei ihan...Kävin hammaslääkärissä ja hampaan paikkauksen jälkeen tulin kotiin ja painuin suoraan vällyjen alle. Kello oli tässä vaiheessa hurjat puoli viisi iltapäivällä, eli ei edes Pikkukakkoseen asti jaksanut pirkko valvoa...Nukuin siis reilun neljän tunnen päiväunet ja nyt sitten simmut ihan sirkeinä, tämmöistä unirytmiähän aina suositellaan ;)
Huomenna luultavasti takaisin tanssin pariin, mikäli varvas on ajatukselle myönteinen. Huomenna haen lisäksi mun pyörän huollosta, jee! Huolto tuleekin vähän kalliimmaksi kuin olin ajatellut, sillä takakasetti piti vaihtaa, samoin ketjut, ja muutakin pikkukremppaa piti kuulemma korjailla. Rahanmenoa ei näemmä vaan voi estää, buuuuuu...
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Viikonloppu
Jostain kumman syystä viikonloppu meni taas enemmän tai vähemmän tanssisaleilla. Lähtökohdat treeneille eivät vain olleet aivan optimaaliset, sillä jo perjantain treeneissä polvet tuntuivat omituisilta ja erinäisiä kolotuksia oli muutenkin.
Lauantaina venyttelin ylivenytykset ennen lattiatankotuntia, mutta kyllä sen huomaa mitä 2 vuoden tauko ylivenytyksistä tekee - kun venyttelen, niin pääsen kyllä "vanhoihin" ylivenytysasentoihin, mutta sitten varsinaisissa tanssiliikkeissä, missä tätä liikelaajuutta tarvittaisiin, niin notkeus ei tulekaan esiin. Lääke tähän on kyllä tiedossa: Ylivenytyksiä JOKA päivä treenien lisäksi.
Lattiatankotunnille menin sitten muka hyvin venytelleenä, mutta edelleenkin jäi ketuttamaan esim. aukikierron pienet puutteet. Muuten lattis meni ihan kivasti, Minna ei korjaillu kauheasti, vaan päinvastoin antoi jopa muutamia kehuja. Lattiksen jälkeen olikin sitten vuorossa Christinan perinteinen J2-baletti. Tunnin tanko-osa vedettiin jo tutuksi tulleella tyylillä pikavauhtia, koska kevätnäytöksiin tuleva Carmen-baletti vaatii hiomista. Carmeniin siis käytettiin koko keskilattiaosa. Tanko meni taas hyvin kaksijakoisesti - osa sarjoista tosi hyvin, osassa ihan naurettavia pikkufiboja. Esim. flic-flac pirtsa EI ole vaikea, mutta mä teen siitä ittelleni vaikean. Why oh why! Tangon adagio oli aivan yhtä tuskaa päkiöille ja nöyrryin tekemään sitä koko jalalla, ei vaan pystynyt enää sietämään sitä tuskaa. Auh.
Pointtia tehtiinkin koko lopputunti Carmenin merkeissä. Sinänsä tykkään tosi paljon tehdä pointtia nimenomaan jotain tiettyä koreografiaa silmälläpitäen, koska liikkeet oppii tällöin paljon helpommin. Esi. sissonne simplet sujuvat nyt kuin vettä vain. Ja vähänkö mahtavuutta, vihdoinkin olin saanut kärkkäreihini ne kauan kaivatut säämiskäkärjet! Niistä on oikeasti tosi paljon apua, juuri noissa simppeleissä ja lisäksi esim. pique-pirueteissa. Sitten hieman avautumista koreografiasta ja tuntilaisista...Christina sanoi muutama viikko sitten, että koreografian joka osa pitää osata hyvin, mikäli mielii näytökseen. Tästä tulisi pitää kiinni, koska nyt mukana roikkuu hang-aroundeja, jotka eivät
A) osaa koreografiaa
B) eivät teknisesti tule pystymään koreografiassa vaadittuihin liikkeisiin ainakaan sillä tavalla, että se näyttäisi yhdenmukaiselta muun porukan kanssa
Ja juuri tää B) kammottaa mua. Voi olla, että nää tietyt ihmiset oppivat koreografian liikkeet juuri ja juuri, mutta liikevarmuus on aika huonolla tolalla. Lisäksi näillä tyypeillä ei vain ole sellaisia fyysisiä ominaisuuksia, että liikekieli siistiytyisi nykyisestä joten meno on siis suttuista! Toivottavasti Christina pitää lupauksestaan kiinni, ja järjestää näille tyypeille jonkun B-joukkueen.
Olin ajatellut jäädä vielä J1-tunnillekin, mutta varvas oli sen verta kipeä, että katsoin parhaimmaksi mennä kotiin. Ilta jatkui myöhemmin joukkuevoimistelun merkeissä, tosin nyt ihan katsomon puolella Kisahallilla, aluekisojen esityksiä kriittisesti silmäillessä :D. Mä en edelleenkään ymmärrä, et vaikka tytöt on notkeampia kuin ennen niin hyppyjen liikelaajuus on ihan paska. Lisäksi hypyissä on kauheita konkkopolvia ja koukkunilkkoja, hrrr! Enemmän balettia ja nopeusvoimaa hemmetti!
Tänään aamujumpaksi vähän telinevoikkaa - frittejä, siltakaatoja, puolivoltteja ja pressejä. Mii laik <3! Varoin varvasta, mutta se tuntui yllättävän hyvälle. Näinpä uskalsin iltapäivällä mennä Christinan ohjelmatreeneihin, jossa tehtiin jälleen kerran Carmenista sitä Toreadoria. Lauantain tuntiangstaukset pätivät tähänkin päivään :) Toreadorin lisäksi tehtiin sitä pari viikkoa sitten aloitettua Mustalaistanssia.
Viikonlopun saldo on siis kipuileva (mutta ei enää niin kipeä) varvas, kolottavat polvet ja hammastakin alkoi särkemään. Mut ehkä tää taas tästä, nyt vähän venyttelyä ja lihashuoltoa. Hampaaseen edellämainittu ei harmi kyllä taida auttaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
