perjantai 3. huhtikuuta 2009

Perjantaibalettia...

Perjantai...Takana taas tanssin täyteinen viikko ja aika monta treeniä olisi vielä edessä. Tänään luulin ehtiväni helposti Tanssiopiston klo 16.45. balettiin, koska töissä koko päivä oli yhtä löysäilyä. Mutta, kuinkas sitten kävikään, tapani mukaan treeneihin lähtö venyi viime tinkaan ja loppupeleissä pingoin pikajuoksijan tikkauksella Kassulle. Just ehdin tunnin alkuun, mutta mun haaveilemat pitkät ja huolelliset alkuvenyttelyt jäi taas kerran haaveasteelle.

Emma on ihana ope, ja tää perjantain jatko 2-3 on tosi hyvä tunti, koska porukkaa on aika vähän ja Emma jaksaa (lähes) väsymättä korjailla kaikkia. Omassa treenissä oli yritystä, mutta ei taaskaan riittävästi. Jos ekat mokat tulee jo battement tendu-sarjassa niin täähän omalla kohdalla yleensä tarkoittaa, että virheitä tulee satavarmana myöhemminkin tunnin kuluessa. Ja ylläripylläri, niin tulikin. Oon varmaan käynyt Christinan baleteissa aivan liikaa, koska Emman pienet ja nopeat jalkaliikkeet tuntuu niin vieraalle. Christinan tunneillahan liikekieli on valtaosin hitaampaa ja "arvokkaampaa".

Eniwei, mokia tuli jeté-sarjassa = en taaskaan nopeissa jeteissä vienyt jalkoja kunnolla viidenteen, enkä käyttänyt lattiaa tarpeeksi hyväksi. Sama juttu muuten grand battementeissa (varsinkin sivulle) - en tee tenduta huolellisesti, vaan oon heti jo heittämässä jalkaa...Pienet dorkailut jatkui myös rondi-sarjassa ja fondu-sarjassakin vähän. Ei isoja mokia, mutta pieni ketutus jäi, koska sarjat oli tänään suht' helppoja - pään olis pitänyt pysyä kasassa, koska kropalta ei tänään ihmeitä vaadittu. Ihmeen kaupalla mun lähes AINA mokaama frappé-sarja meni aika OK.

Keskilattian sarjat oli tosi hyviä ja haastavia, mut paljon jäi viel parannettavaa. Piruettikädet perkele! Niin monta kertaa kun mulle on niistä sanottu, miksen mä koskaan usko. Tällaset apinankädet tuodaan lähelle vartaloa, piste! Lupaan pyhästi parantaa tapani. Nyt sentään ajattelen aktiivisesti sitä kiintopistettä. Lopussa viel piruetti- ja hyppysarja. Mun mieli kyllä nousee vaikka mistä pohjamudista, jos tunnin lopussa hypitään grand jetèitä. Ne on sentään melkein kuin ennen vanhaan. Aukeava hyppy = sulkeutuva harmi :)

Ajattelin illalla vielä juosta palauttavan lenkin, mut polvet tuntui oudolle ja tyydyin pelkkiin palauttaviin venytyksiin. Huomen sit baletin tehopäivä, vähänkö mahtavuutta kun mun kärkkäreissä on vihdoin kärjet fiksattu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti