sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Rättipuhkiväsypoikki


Puuh. Onpahan taas ollut treenin täyteinen päivä...Ekaks aamulla telinevoikkaa - tai no, Myllyssä olikin Team Gym kisat, joten suunnistin suoraan TaT:iin. Siellä osa saleista oli typötyhjiä JA auki, joten höntsäilin itsekseni siltakaatoja, puolivoltteja, kärrynpyörämuunnelmia ja arabialaisia. Olis tehnyt mieli koittaa sitä sivuttaista perhosvolttia kovalla, mutta rohkeus ei riittänyt. Next time. Sitten venyttelin eilisiä jumeja auki (onneksi venyttelin, kohta selviää miksi).

Klo 12 alkoivat Aijan tehotreenit hyvin aijamaiseen tapaan: hirveä tempo alusta lähtien ja hiki virtasi kahden minuutin tekemisen jälkeen kuin vesiputous. Hiki olisi luultavasti virrannut ihan ilman treeniäkin ottaen huomioon, että oltiin siinä TaT:n pikkusalissa n. 20 ihmisen voimin...Laatuilma. Noin viiden minuutin treenin jälkeen kiitin itseäni vuolaasti venyttelyistä, koska sivuspagaatiylimenot olivat vuorossa seuraavaksi. Eilen ärtynyt nivunen ei kuollut, mitä nyt välillä huomautteli olemassaolostaan.

"Kevyen" alkulämpän jälkeen tehtiin Aijan afrotunnin koreografiaa, joka onneksi palautui mieleeni yhden kerran täysmokailun jälkeen, vaikka en ole afrotunnille ehtinytkään n. 3 viikkoon. Vähän kävi sääliksi niitä, jotka eivät Aijan afrossa käy, koska minuutin koreografia piti oppia 10 minuutissa - ei järin palkitsevaa hommaa. Afroa tehdessä tuntui siltä, että keuhkot repeävät - en ehkä voi laskea itseäni täysin terveiden kirjoihin vielä.

Seuraavaksi olikin oma vuoroni olla sivustakatsoja, koska vuorossa oli dance hall-tunnin koreografian vuoro. Koreografia oli minulle täysin uusi, ja vaikka DH-koreografialle uhrattiin aikaa jopa 1/2 tuntia, en siltikään saanut yhtään onnistunutta suoritusta. Vitutti kuin pientä oravaa, mutta minkäs teet, itsepähän olen ollut DH-tunneilta poissa. DH-koreografiassa itseäni ahdisti oman osaamattomuuteni lisäksi tilan puute: helvetisti kuperkeikkoja, suunnanvaihtoja, siltakaatoja ja isoja hyppyjä - vihaan tehdä näitä minimaalisessa tilassa. Tuppaa käymään huonosti :/Viimeisenä koreografiahaasteena teimme tangon, josta ensin ajattelin, että ei helvetti, mutta loppupeleissä olin tosi onnellinen siitä. Meni varmaankin kaikista tansseista parhaiten <3.

Lopputreenistä keskityimme aina niin kuumottavaan Dunham-tekniikkaan. Aija pitää näitä Dunham-tunteja muutaman kerran vuodessa omille oppilailleen. Aija on tutustunut Dunhamiin New Yorkin Ailey Schoolissa ja lajista tietämättömille voisin kertoa, että kyseessä on RASKAS tekniikkaharjoitus baletin tangon kanssa. Pliétä ja grand pliétä tehdään molempia paitsi 1. ja 2. asennoissa kymmeniä ellei satoja kertoja, lisäksi myös relevéssä. Lisäksi tangolla tehdään venytyksiä ja äärimmäisen raskaasti selkää / keskivartaloa kuormittavia takavaakoja toinen jalka tangolla. Lisäksi vartalon aaltoja aina raskaimmassa kohtaa liikettä pysähtyen - tällöin ideaalitapauksessa pään pitäisi olla melkein takapuolessa kiinni (!). Lisäksi paljon muuta. Voin kertoa, että itku meinaa välillä päästä, veri pakkaa päähän, selkään sattuu ja jalat huutavat leipää. Ja mulla on sentään suht' notkea selkä, voin kuvitella miten repiviltä liikkeet tuntuvat vähän jäykkäselkäisemmistä ihmisistä...Ja nyt ei itse asiassa tuntunut niin pahalta kuin monta kertaa aiemmin :)

Aamupäivän tehotreenien jälkeen olivat vuorossa vielä Carmenin ohjelmatreenit, joista tuli aivan pannukakku, koska Christina ei (vieläkään) ollut paikalla. Onneksi olin sentään ottanut musiikin mukaan. Huomenna olis ihan kiva, jos C suvaitsisi olla mestoilla...

Nyt oon vaan lojunut sohvalla, vaikka oikeasti mun pitäisi tehdä töitä. Venyttelykään ei välttämättä olis pöllömpi idea tän päiväisen kropan piiskaamisen jälkeen. Pyykitkin pitäis ripustaa, mutta millä energialla...Ostetaan ahkeruutta ja yks lisävuorokausi viikonloppuun.

Eilinen Rock the Ballet oli muuten hyvä, kyllä kannatti nähdä. Tosin, tämmöinen arvostelulajien uhri kun olen, niin olisin odottanut jopa vieläkin enemmän. Erityisesti pirueteissa. Joo, olihan se ihan hienoa katseltavaa, kun toinen tekee 10 fouetté-piruettia ja perään vielä 8 kierroksen passé-piruetin, mutta silti...Monipuolisemmin ERI piruetteja ja isoja pirroja enempi. Mut summa summarum, show oli hieno ja tunnelma Savoyssa oli loistava. Worth the money. Ehkä elokuussa uudestaan, kun seurue seuraavan kerran rantautuu Helsinkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti