Takaisin tunneilla

Vihdoin takaisin tunneilla. Tahko-reissun jälkeen darra-keiju ihmeen kaupalla unohti käydä mun residenssissä, mutta flunssamaahinen puolestaan löysi mut pitkän etsimisen jälkeen. En olekaan ollut kipeänä sitten viime syksyn, mutta nyt sitten senkin edestä. Ääni poissa, koko kroppaa ravisuttava yskä ja räkäinen nokka. Maanantaista lähtien kipeänä, tänään ensimmäistä päivää sellainen olo, että tunteja pystyi edes harkitsemaan.

Tahkon reissusta voisi olla paljonkin sanottavaa, mutta ehkä parempi vaieta :) Urheilua reissu ei ainakaan muistaakseni sisältänyt, ellei hurjaa heiluntaa ja joraamista afterissa ja baarissa sellaiseksi sitten lasketa...Hauskaa ainakin oli, ja mun tylsän tavallinen rutiinien täyttämä elämä sai taas hetkeksi väriä. Itse asiassa samalla koko maalihylly purkkeineen taisi kaatua kumoon ;D Mutta, what happens at Tahko, stays at Tahko...

Ja nyt siis vihdoin takaisin arjessa. Tänään olin ensimmäisellä tanssitunnilla (Emma J2-3) puoleentoista viikkoon, ja nähtävästi dementia vaivaa pahasti, koska tässä ajassa olin unohtanut liki kaiken baletista. En muista, koska olisin viimeksi mokaillut tunnilla näin pahasti. Jos toinen puoli menikin OK, niin toisella puolella mokailin kuin mikäkin pahainen noviisi. Jos muistin jalat, niin puolet käsistä meni ihan harakoille. Ja ne mun perusvirheet loistivat taas iloisesti kuin joulutähti kuusen latvassa - kaikki voimat menivät sarjojen muistamiseen. Teki jossain vaiheessa mieli hakata päätä seinään, mutta kyllä se tästä taas. Hypyt sentään menivät ihan OK, vaikka hengitys rohisi kuin pahimmallakin astmaatikolla.

Keräilin Emman tunnin jälkeen itseäni kotona pari tuntia, ja sitten uudestaan Kassulle, jossa Emma piti vielä kevätnäytöksen ohjelmatreenit illan ratoksi. Olin missannut kahdet edelliset ohjelmatreeenit, joten pelotti kyllä aika lailla mennä...Varsinkin edellisen "hyvin" menneen tunnin jälkeen. Onneksi ja suureksi ihmetyksekseni ohjelmatreenit menivät yllättävän hyvin ja muistan nyt suurin piirtein koko shöyn. Pari tarkennettavaa aukkokohtaa toki edelleen jäi, ja lisäksi parissa kohtaa mulla ei ole mitään hajua, miten k.o. kohdat menevät musiikissa...Mutta eiköhän ne tästä selvene.

Jotain hyötyä tästä juhlimisesta ja flunssasta johtuneesta treenitauosta on ollut - lämmittelin ennen ohjelmatreenejä tekemällä isoja hyppyjä, ja kyllä nyt jalat aukesivat! Vihdoin jopa se murheenkryyni takajalkakin tajusi aueta ylispagaattiin harpassa. Ah ihanuutta, elämän pieniä onnen hetkiä :)

Urheilu auttaa, sillä nyt olo on paljon parempi kuin tänä aamuna. Tunnen itseni jo lähes terveeksi. Huomenna täydellä teholla Christinan (Christinattomiin) Carmen-treeneihin, jei. Ja illalla telinevoikkailemaan!